8
1. Niinä päivinä, kun paljon kansaa taas oli koolla eikä
heillä
ollut mitään syötävää, kutsui hän opetuslapsensa
tykönsä ja
sanoi heille:
2. "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme
päivää olleet
minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää.
3. Ja jos minä lasken heidät menemään syömättä kotiinsa, niin
he
nääntyvät matkalla; sillä muutamat heistä ovat
tulleet kaukaa."
4. Niin hänen opetuslapsensa vastasivat hänelle: "Mistä
täällä
erämaassa kukaan voi saada leipää näiden
ravitsemiseksi?"
5. Hän kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?" He
sanoivat:
"Seitsemän".
6. Silloin hän käski kansan asettua maahan. Ja hän otti ne
seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi
opetuslapsillensa, että
he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat.
7. Heillä oli myös joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne hän
käski
panna nekin kansan eteen.
8. Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he
keräsivät
jääneet palaset, seitsemän vasullista.
9. Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja hän laski heidät luotansa.
10. Ja kohta hän astui opetuslapsineen venheeseen ja
meni Dalmanutan
seuduille.
11. Ja fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään
hänen
kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta,
kiusaten häntä.
12. Niin hän huokasi hengessään ja sanoi: "Miksi
tämä sukupolvi
vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille:
tälle sukupolvelle
ei anneta merkkiä."
13. Ja hän jätti heidät ja astui taas venheeseen ja
lähti pois
toiselle rannalle.
14. Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä
heillä
ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi
leipä.
15. Ja hän käski heitä sanoen: "Varokaa ja
kavahtakaa fariseusten
hapatusta ja Herodeksen hapatusta".
16. Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut
leipää.
17. Kun Jeesus huomasi sen, sanoi hän heille: "Mitä
puhutte siitä,
ettei teillä ole leipää? Ettekö vielä käsitä
ettekä ymmärrä?
Onko teidän sydämenne paatunut?
18. Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on,
ettekö kuule?
Ja ettekö muista:
19. kun minä mursin ne viisi leipää viidelletuhannelle,
kuinka monta
vakan täyttä palasia te keräsitte?" He
sanoivat hänelle:
"Kaksitoista".
20. "Ja kun minä mursin ne seitsemän leipää
neljälletuhannelle,
kuinka monta vasun täyttä palasia te
keräsitte?" He sanoivat:
"Seitsemän".
21. Niin hän sanoi heille: "Ettekö vieläkään
ymmärrä?"
22. Ja he
tulivat Beetsaidaan. Ja hänen tykönsä tuotiin sokea, ja he
pyysivät, että hän koskisi häneen.
23. Niin hän tarttui sokean käteen, talutti hänet kylän
ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä ja pani
kätensä hänen
päälleen ja kysyi häneltä: "Näetkö
mitään?"
24. Tämä katsahti ylös ja sanoi: "Näen ihmiset,
sillä minä erotan
käveleviä, ne ovat puiden näköisiä".
25. Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja
nyt mies näki
tarkkaan ja oli parantunut ja näki kaikki aivan
selvästi.
26. Ja hän lähetti hänet hänen kotiinsa sanoen: "Älä edes
poikkea
kylään".
27. Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean
kyliin. Ja
tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi
heille: "Kenen
ihmiset sanovat minun olevan?"
28. He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja
toiset
Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista".
29. Niin hän
kysyi heiltä: "Kenenkä te sanotte minun olevan?"
Pietari vastasi ja sanoi hänelle:
"Sinä olet Kristus".
30. Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään
hänestä.
31. Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti
kärsimän
paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja
kirjanoppineiden
hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen
päivän perästä
nouseman ylös.
32. Ja tämän hän
puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet
erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan.
33. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli
Pietaria
sanoen: "Mene pois minun edestäni, saatana,
sillä sinä et
ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä
on ihmisten".
34. Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi
heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni
kulkea, hän kieltäköön
itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon
minua.
35. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen,
mutta
joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden,
hän
pelastaa sen.
36. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi
omaksensa
koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?
37. Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
38. Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä
avionrikkojassa
ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen
Poika on häpeävä,
kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien
enkelien kanssa."
|