10
1. Ja hän nousi sieltä ja tuli Juudean alueelle, kulkien
Jordanin
toista puolta. Ja taas kokoontui paljon kansaa
hänen luoksensa,
ja tapansa mukaan hän taas opetti heitä.
2. Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja kiusaten häntä he
kysyivät häneltä, oliko miehen lupa hyljätä
vaimonsa.
3. Hän vastasi ja sanoi heille: „Mitä Mooses on teille
säätänyt?“
4. He sanoivat: „Mooses salli kirjoittaa erokirjan ja hyljätä
vaimon“.
5. Niin Jeesus sanoi heille: „Teidän sydämenne kovuuden tähden
hän
kirjoitti teille tämän säädöksen.
6. Mutta luomakunnan alusta Jumala ‚on luonut heidät mieheksi
ja
naiseksi.
7. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja
liittyköön
vaimoonsa.
8. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.’ Niin eivät he enää
ole
kaksi, vaan yksi liha.
9. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen
erottako.”
10. Ja
heidän mentyään huoneeseen opetuslapset taas kysyivät häneltä
tätä asiaa.
11. Ja hän
sanoi heille: “Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se
tekee huorin häntä vastaan.
12. Ja jos
vaimo hylkää miehensä ja menee naimisiin toisen kanssa,
niin hän tekee huorin.“
13. Ja he
toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin;
mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14. Mutta
kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille:
„Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä
estäkö heitä, sillä
senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
15. Totisesti
minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan
valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne
sisälle.“
16. Ja hän
otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja
siunasi heitä.
17. Ja
hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa,
polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: „Hyvä
opettaja, mitä
minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen
elämän perisin?“
18. Mutta
Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei
kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.
19. Käskyt
sinä tiedät: ‘Älä tapa’, ‘Älä tee huorin’, ‘Älä varasta’,
‘Älä sano väärää todistusta’, ‘Älä toiselta
anasta’, ‘Kunnioita
isääsi ja äitiäsi’.“
20. Mutta
hän sanoi hänelle: „Opettaja, niitä kaikkia minä olen
noudattanut nuoruudestani asti”.
21. Niin
Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle:
„Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä
sinulla on, ja
anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre
taivaassa; ja tule ja
seuraa minua”.
22. Mutta
hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena,
sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
23. Silloin
Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa:
“Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa,
päästä Jumalan
valtakuntaan!”
24. Niin
opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus
velta taas puhumaan ja sanoi heille: “Lapset,
kuinka vaikea
onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa,
päästä Jumalan
valtakuntaan!
25. Helpompi
on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä
Jumalan valtakuntaan.”
26. Niin
he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: “Kuka
sitten voi pelastua?”
27. Jeesus
katsoi heihin ja sanoi: “Ihmisille se on mahdotonta,
mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki
mahdollista”.
28. Niin
Pietari velta puhumaan sanoen hänelle: “Katso, me olemme
luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua”.
29. Jeesus
sanoi: “Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka
minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut
talosta tai
veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä
tai lapsista tai
pelloista,
30. ja
joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa velta ja
veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja
peltoja, vainojen
keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista
elämää.
31. Mutta
monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset
ensimmäisiksi.”
32. Ja he
olivat matkalla, menossa ylös Jerusalemiin, ja Jeesus
kulki heidän edellään; ja heidät valtasi
hämmästys, ja ne, jotka
seurasivat, olivat peloissaan. Ja hän otti taas
tykönsä ne
kaksitoista ja rupesi heille puhumaan, mitä
hänelle oli
tapahtuva :
33. « Katso,
me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan
ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he
tuomitsevat hänet
kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin;
34. ja ne
pilkkaavat häntä ja sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja
tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän on
nouseva ylös“.
35. Ja
Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, menivät hänen
luoksensa ja sanoivat hänelle: „Opettaja, me
tahtoisimme, että
tekisit meille, mitä sinulta anomme“.
36. Hän sanoi
heille: „Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?“
37. Niin
he sanoivat hänelle: „Anna meidän istua, toisen oikealla ja
toisen vasemmalla puolellasi, sinun
kirkkaudessasi“.
38. Mutta
Jeesus sanoi heille: „Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko
juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla
kastetuiksi sillä
kasteella, jolla minut kastetaan?“
39. He
sanoivat hänelle: „Voimme“. Niin Jeesus sanoi heille : « Sen
maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja
sillä kasteella,
jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin;
40. mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani
istuminen ei ole
minun annettavissani, vaan se annetaan niille,
joille se on
valmistettu”.
41. Kun
ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja
Johannekseen.
42. Mutta
Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: “Te
tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi
katsotaan,
herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen
mahtavat käyttävät
valtaansa niitä kohtaan.
43. Mutta
näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne
tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne;
44. ja
joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon
kaikkien orja.
45. Sillä
ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan
palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen
edestä.“
46. Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun hän
vaelsi Jerikosta
opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana,
istui sokea
kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien
vieressä.
47. Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän
huutamaan ja sanomaan: „Jeesus, Daavidin poika,
armahda minua“.
48. Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta
hän huusi vielä enemmän: „Daavidin poika, armahda
minua“.
49. Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: „Kutsukaa hänet tänne“. Ja he
kutsuivat sokean, sanoen hänelle: „Ole
turvallisella mielellä,
nouse; hän kutsuu sinua“.
50. Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli
Jeesuksen tykö.
51. Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: „Mitä tahdot, että minä
sinulle tekisin?” Niin sokea sanoi hänelle:
“Rabbuuni, että
saisin näköni jälleen”.
52. Niin Jeesus sanoi hänelle: “Mene, sinun uskosi on sinut
pelastanut”. Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi
häntä tiellä.
|