11
1. Ja kun he lähestyivät Jerusalemia, tullen Beetfageen ja
Betaniaan Öljymäelle, lähetti hän kaksi
opetuslastaan
2. ja sanoi heille: „Menkää kylään, joka on edessänne, niin te
kohta, kun sinne tulette, löydätte sidottuna
varsan, jonka
selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut;
päästäkää se ja
tuokaa tänne.
3. Ja jos joku teille sanoo: ‚Miksi te noin teette?’, niin
sanokaa:
‚Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta
tänne takaisin’.“
4. Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun
varsan ja päästivät sen.
5. Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat
heille:
„Mitä te teette, kun päästätte varsan?“
6. Niin he sanoivat heille, niinkuin Jeesus oli käskenyt; ja
he
antoivat heidän mennä.
7. Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa
sen
päälle, ja hän istui sen selkään.
8. Ja monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset lehviä,
joita
katkoivat kedoilta.
9. Ja ne, jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat,
huusivat:
„Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee
Herran nimeen!
10. Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka
tulee. Hoosianna korkeuksissa!“
11. Ja
hän kulki sisälle Jerusalemiin ja meni pyhäkköön; ja
katseltuaan kaikkea hän lähti niiden
kahdentoista kanssa
Betaniaan, sillä aika oli jo myöhäinen.
12. Kun
he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, oli hänen nälkä.
13. Ja
kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän
katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä; mutta
tultuaan sen luo
hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut
viikunain aika.
14. Niin
hän puhui ja sanoi sille : « Älköön ikinä enää kukaan sinusta
hedelmää syökö ». Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.
15. Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja hän
meni pyhäkköön ja rupesi
ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat
pyhäkössä, ja kaatoi
kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten
myyjäin istuimet,
16. eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta.
17. Ja hän opetti ja sanoi heille: „Eikö ole kirjoitettu: ‚Minun
huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen
rukoushuoneeksi’? Mutta
te olette tehneet siitä ryövärien luolan.“
18. Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka
saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät
häntä, koska
kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen
opetuksestansa.
19. Illan tultua he menivät kaupungin ulkopuolelle.
20. Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun
kuivettuneen juuria myöten.
21. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: “Rabbi,
katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on
kuivettunut”.
22. Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Pitäkää usko Jumalaan.
23. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle:
‘Kohoa ja heittäydy mereen’, eikä epäilisi
sydämessään, vaan
uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se
hänelle
tapahtuisi.
24. Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja
anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille
tuleva.
25. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos
kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan,
että myös teidän
Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille
anteeksi teidän
rikkomuksenne.”
26. Ja he tulivat taas Jerusalemiin. Ja kun hän käveli pyhäkössä,
tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat
hänen luoksensa
27. ja sanoivat hänelle: „Millä vallalla sinä näitä teet? Tahi kuka
sinulle on antanut vallan näitä tehdä?“
28. Mutta Jeesus vastasi heille: „Minä myös teen teille yhden
kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin minä
sanon teille, millä
vallalla minä näitä teen.
29. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa
minulle.”
30. Niin
he neuvottelivat keskenään sanoen: “Jos sanomme:
‘Taivaasta’, niin hän sanoo: ‘Miksi ette siis
uskoneet häntä?’
31. Vai
sanommeko: ‘Ihmisistä’?” – sitä he kansan tähden pelkäsivät
sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes totisesti
oli profeetta.
32. Ja
he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: “Emme tiedä”. Silloin
Jeesus sanoi heille: “Niinpä en minäkään sano
teille, millä
vallalla minä näitä teen”.
|