12
1. Ja hän velta puhumaan heille vertauksilla: “Mies istutti
viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja
kaivoi viinikuurnan
ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen
viinitarhureille ja
matkusti muille maille.
2. Ja kun aika tuli, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo
perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä.
3. Mutta he ottivat hänet kiinni, pieksivät ja lähettivät
tyhjin
käsin pois.
4. Ja vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja
häntä he löivät päähän ja häpäisivät.
5. Ja hän lähetti vielä toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin
useita muita: toisia he pieksivät, toisia
tappoivat.
6. Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti
viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: ‚Kavahtavat
kaiketi minun
poikaani’.
7. Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: ‚Tämä on
perillinen;
tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö jää
meille’.
8. Ja he ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät hänet
ulos
viinitarhasta.
9.
Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa
viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille.
10. Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: ‚Se kivi, jonka rakentajat
hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi;
11. Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’?”
12. Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta
pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän
oli puhunut
tämän vertauksen heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois.
13. Ja he
lähettivät hänen luoksensa muutamia fariseuksia ja
herodilaisia kietomaan häntä sanoilla.
14. Nämä
tulivat ja sanoivat hänelle: „Opettaja, me tiedämme, että
sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä
sinä et katso
henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa.
Onko luvallista
antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän
antaa vai ei?”
15. Mutta
hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille:
“Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun
nähdäkseni.”
16. Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: „Kenen kuva ja
päällekirjoitus tämä on?“ He vastasivat hänelle:
„Keisarin“.
17. Jeesus
sanoi heille: „Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja
Jumalalle, mikä Jumalan on“. Ja he ihmettelivät
häntä suuresti.
18. Ja
hänen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei
ylösnousemusta ole; ja he kysyivät häneltä
sanoen:
19. „Opettaja,
Mooses on säätänyt meille: ‚Jos joltakin kuolee veli,
joka jättää jälkeensä vaimon, mutta ei jätä
lasta, niin ottakoon
hän veljensä lesken ja herättäköön veljellensä
siemenen’.
20. Oli
seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kun hän
kuoli, ei häneltä jäänyt jälkeläistä.
21. Silloin
toinen otti hänet, ja hänkin kuoli jättämättä
jälkeläistä. Niin myös kolmas.
22. Samoin
kävi kaikille seitsemälle: heiltä ei jäänyt
jälkeläistä. Viimeiseksi kaikista vaimokin
kuoli.
23. Ylösnousemuksessa
siis, kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän
joutuu vaimoksi, sillä hän oli ollut kaikkien
noiden seitsemän
vaimona?“
24. Jeesus
sanoi heille: „Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette
tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?
25. Sillä
kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle;
vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa.
26. Mutta
mitä siihen tulee, että kuolleet nousevat ylös, ettekö ole
lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa
orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui
hänelle sanoen: ‚Minä
olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja
Jaakobin Jumala’?
27. Ei hän
ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te
eksytte. »
28. Silloin
tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli
kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen
hyvin vastanneen
heille, ja kysyi häneltä: „Mikä on ensimmäinen
kaikista
käskyistä?“
29. Jeesus
vastasi: „Ensimmäinen on tämä: ‚Kuule, Israel: Herra,
meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
30. ja
rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja
kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja
kaikesta
voimastasi’.
31. Toinen
on tämä: ‚Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Ei ole
mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.“
32. Niin
kirjanoppinut sanoi hänelle: „Oikein sanoit, opettaja,
totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei
ketään muuta ole,
paitsi hän.
33. Ja
rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta
ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja
rakastaa
lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän
kuin kaikki
polttouhrit ja muut uhrit.“
34. Kun
Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän
hänelle: „Sinä et ole kaukana Jumalan
valtakunnasta“. Eikä
kukaan enää rohjennut häneltä kysyä.
35. Ja
opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui edelleen ja sanoi:
„Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on
Daavidin poika?
36. Onhan
Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: ‚Herra sanoi minun
Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,
kunnes minä panen
sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle’.
37. Daavid
itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen
poikansa?“ Ja suuri kansanjoukko kuunteli häntä
mielellään.
38. Ja
opettaessaan hän sanoi: „Varokaa kirjanoppineita, jotka
mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja
haluavat
tervehdyksiä toreilla
39. ja
etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja
pidoissa,
40. noita,
jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät
pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman
tuomion”.
41. Ja hän
istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani
rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat
paljon.
42. Niin
tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia
pennejä.
43. Ja hän
kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: “Totisesti
minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän
kuin kaikki
muut, jotka panivat uhriarkkuun.
44. Sillä
he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan
kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä.“
|