13
1. Ja kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen
opetuslapsistaan hänelle: „Opettaja, katso,
millaiset kivet ja
millaiset rakennukset!“
2. Jeesus vastasi hänelle: „Sinä näet nämä suuret
rakennukset. Niistä ei ole jäävä kiveä kiven
päälle maahan
jaottamatta.“
3. Ja kun hän istui Öljymäellä, vastapäätä pyhäkköä, kysyivät
Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas häneltä
eriksensä:
4. „Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki
siitä,
että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?“
5. Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: „Katsokaa, ettei kukaan
teitä eksytä.
6. Monta tulee minun nimessäni sanoen: ‚Minä se olen’, ja he
eksyttävät monta.
7. Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista,
älkää
peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta
se ei ole vielä loppu.
8. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa
vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin,
tulee
nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua.
9. Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään
oikeuksiin,
ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät
asetetaan maaherrain
ja kuningasten eteen, minun tähteni,
todistukseksi heille.
10. Ja
sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille.
11. Ja kun
he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin
huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä
teille sillä
hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole
puhumassa, vaan
Pyhä Henki.
12. Ja
veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset
nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat
heidät.
13. Ja te
joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta
joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
14. Mutta
kun näette hävityksen kauhistuksen seisovan siinä, missä
ei tulisi – joka tämän lukee, se tarkatkoon –
silloin ne, jotka
Juudeassa ovat, paetkoot vuorille;
15. joka
on velta, älköön velta alas älköönkä menkö sisään
noutamaan mitään huoneestansa;
16. ja
joka on mennyt veltaa, älköön velta takaisin noutamaan
vaippaansa.
17. Voi
raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!
18. Mutta
rukoilkaa, ettei se tapahtuisi velta.
19. Sillä
niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole
ollut hamasta luomakunnan alusta, jonka Jumala
on luonut, tähän
asti, eikä milloinkaan tule.
20. Ja
ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha
pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän
on valinnut, hän
on lyhentänyt ne päivät.
21. Ja
jos silloin joku sanoo teille: ‚Katso, täällä on Kristus’,
tai: ‚Katso, tuolla’, niin älkää uskoko.
22. Sillä
vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he
tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen,
jos mahdollista,
valitut.
23. Mutta
olkaa te varuillanne. Minä olen
edeltä sanonut teille
kaikki.
24. Mutta
niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee,
eikä kuu anna valoansa,
25. ja
tähdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat,
järkkyvät.
26. Ja
silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella
voimalla ja kirkkaudella.
27. Ja
silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä
veltaa, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.
28. Mutta
oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja
lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on
lähellä.
29. Samoin
te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se
on lähellä, oven edessä.
30. Totisesti
minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin
nämä kaikki tapahtuvat.
31. Taivas
ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
32. Mutta
siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit
taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan
Isä.
33. Olkaa
varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä,
milloin se aika tulee.
34. On niinkuin
muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti
talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan,
kullekin oman
tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa.
35. Valvokaa
siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee,
iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun
aikaan vai varhain
aamulla,
36. ettei
hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta.
37. Mutta
minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille:
valvokaa.”
|