14
1. Niin oli kahden päivän perästä pääsiäinen ja happamattoman
leivän juhla, ja ylipapit ja kirjanoppineet
miettivät, kuinka
saisivat hänet otetuksi kavaluudella kiinni ja
tapetuksi.
2. Sillä he sanoivat: “Ei juhlan aikana, ettei syntyisi
meteliä
kansassa”.
3. Ja kun hän oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa,
tuli
hänen aterialla ollessaan nainen, mukanaan
alabasteripullo
täynnä oikeata, kallista nardusvoidetta. Hän
rikkoi
alabasteripullon ja vuodatti voiteen hänen
päähänsä.
4. Niin oli muutamia, jotka närkästyivät ja sanoivat
keskenään:
„Mitä varten tämä voiteen haaskaus?
5. Olisihan voinut myydä tämän voiteen enempään kuin
kolmeensataan
denariin ja antaa ne köyhille.“ Ja he toruivat häntä.
6. Mutta Jeesus sanoi: „Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte
hänen
mieltään? Hän teki hyvän työn minulle.
7. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte,
voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei
ole aina.
8. Hän teki, minkä voi. Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini
hautaamista varten.
9. Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa
maailmassa
evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä
tämä teki, on
mainittava hänen muistoksensa.”
10. Ja Juudas Iskariot, yksi niistä kahdestatoista, meni ylipappien
luo kavaltaakseen hänet heille.
11. Kun nämä sen kuulivat, ihastuivat he ja lupasivat antaa hänelle
rahaa. Ja hän mietti, kuinka hänet sopivassa
tilaisuudessa
kavaltaisi.
12. Ja ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä, kun pääsiäislammas
teurastettiin, hänen opetuslapsensa sanoivat
hänelle: „Mihin
tahdot, että menemme valmistamaan
pääsiäislampaan sinun
syödäksesi?“
13. Niin hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: „Menkää
kaupunkiin, niin teitä vastaan tulee mies
kantaen vesiastiaa;
seuratkaa häntä.
14. Ja mihin hän menee, sen talon isännälle sanokaa: ‚Opettaja
sanoo: Missä on minun vierashuoneeni, syödäkseni
siinä
pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?’
15. Ja hän näyttää teille suuren huoneen yläkerrassa, valmiiksi
laitetun; valmistakaa velt sinne.”
16. Niin opetuslapset lähtivät ja tulivat kaupunkiin ja havaitsivat
niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja
valmistivat
pääsiäislampaan.
17. Ja kun ehtoo tuli, saapui hän sinne niiden kahdentoista kanssa.
18. Ja kun he olivat aterialla ja söivät, sanoi Jeesus: “Totisesti
minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut,
yksi, joka syö
minun kanssani”.
19. He tulivat murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä
sanomaan hänelle: „En kaiketi minä?“
20. Hän sanoi heille: „Yksi teistä kahdestatoista, se, joka kastaa
vatiin minun kanssani.
21. Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on
kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka
kautta Ihmisen Poika
kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että
hän ei olisi
syntynyt.”
22. Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi
heille ja sanoi: „Ottakaa, tämä on minun
ruumiini“.
23. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat
siitä.
24. Ja hän sanoi heille: „Tämä on minun vereni, liiton veri, joka
vuodatetaan monen edestä.
25. Totisesti minä sanon teille: minä en juo enää viinipuun antia,
ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena
Jumalan
valtakunnassa.“
26. Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.
27. Ja Jeesus sanoi heille: „Kaikki te loukkaannutte, sillä
kirjoitettu on: ‚Minä lyön paimenta, ja lampaat
hajotetaan’.
28. Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.“
29. Niin Pietari sanoi hänelle: “Vaikka kaikki loukkaantuisivat, en
kuitenkaan minä”.
30. Jeesus sanoi hänelle: “Totisesti minä sanon sinulle: tänään,
tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä
kolmesti minut
kiellät”.
31. Mutta hän vakuutti vielä lujemmin: “Vaikka minun pitäisi kuolla
sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua
kiellä“. Ja samoin
sanoivat kaikki muutkin.
32. Ja he tulivat maatilalle, jonka nimi on Getsemane; ja hän sanoi
opetuslapsillensa: „Istukaa tässä, sillä aikaa
kuin minä
rukoilen“.
33. Ja hän otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen; ja hän
alkoi kauhistua ja tulla tuskaan.
34. Ja hän sanoi heille: „Minun sieluni on syvästi murheellinen,
kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa“.
35. Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi maahan ja rukoili, että,
jos mahdollista, se hetki velta häneltä ohi,
36. ja sanoi: “Abba, Isä, kaikki on mahdollista
sinulle; ota pois
minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä!”
37. Ja hän
tuli ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille:
“Simon, nukutko? Etkö jaksanut yhtä hetkeä
valvoa?
38. Valvokaa
ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin
on altis, mutta liha on heikko.”
39. Ja
taas hän meni pois ja rukoili sanoen samat sanat.
40. Ja
tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän
silmänsä olivat käyneet kovin raukeiksi; ja he
eivät tienneet,
mitä hänelle vastaisivat.
41. Ja hän
tuli kolmannen kerran ja sanoi heille: „Te nukutte vielä
ja lepäätte! Jo riittää! Hetki on tullut; katso,
Ihmisen Poika
annetaan syntisten käsiin.
42. Nouskaa,
lähtekäämme; katso, se, joka kavaltaa minut, on
lähellä.“
43. Ja
heti, hänen vielä puhuessaan, Juudas, yksi niistä
kahdestatoista, saapui, ja hänen mukanaan joukko
ylipappien ja
kirjanoppineiden ja vanhinten luota, miekat ja
seipäät käsissä.
44. Mutta
se, joka hänet kavalsi, oli sopinut heidän kanssaan
merkistä, sanoen: „Se, jolle minä suuta annan,
hän se on;
ottakaa hänet kiinni ja viekää tarkasti
vartioituna pois“.
45. Ja
tultuaan hän kohta astui hänen luoksensa ja sanoi: „Rabbi!“
ja antoi hänelle suuta.
46. Silloin
he kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni.
47. Mutta
eräs niistä, jotka lähellä seisoivat, veti miekkansa, iski
ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä
pois korvan.
48. Niin
Jeesus puhui heille ja sanoi: „Niinkuin ryöväriä vastaan te
olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä
vangitsemaan.
49. Joka
päivä minä olen ollut teidän luonanne opettaen pyhäkössä,
ettekä ole ottaneet minua kiinni. Mutta tämä
tapahtuu, että
kirjoitukset kävisivät toteen.”
50. Niin
he kaikki jättivät hänet ja pakenivat.
51. Ja
häntä seurasi eräs nuorukainen, jolla oli ympärillään
liinavaate paljaalle iholle heitettynä; ja he
ottivat hänet
kiinni.
52. Mutta
hän jätti liinavaatteen ja pakeni alastonna.
53. Ja
he veivät Jeesuksen ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki
ylipapit ja vanhimmat ja kirjanoppineet
kokoontuivat.
54. Ja
Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin palatsin
esipihaan asti ja istui palvelijain joukkoon ja
lämmitteli tulen
ääressä.
55. Mutta
ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta
vastaan tappaaksensa hänet, mutta eivät
löytäneet.
56. Useat
kyllä todistivat väärin häntä vastaan, mutta todistukset
eivät olleet yhtäpitäviä.
57. Niin
muutamat nousivat ja todistivat väärin häntä vastaan,
sanoen:
58. “Me
olemme kuulleet hänen sanovan: ‘Minä hajotan maahan tämän
käsillä tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa
päivässä toisen,
joka ei ole käsillä tehty’.“
59. Mutta
eivät näinkään heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä.
60. Silloin
ylimmäinen pappi nousi ja astui esille ja kysyi
Jeesukselta sanoen: „Etkö vastaa mitään? Mitä
nämä todistavat
sinua vastaan?”
61. Mutta
hän oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylimmäinen pappi
kysyi häneltä ja sanoi hänelle: “Oletko sinä
Kristus, sen
Ylistetyn Poika?“
62. Jeesus
sanoi: „Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan
Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä“.
63. Niin
ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: „Mitä me enää
todistajia tarvitsemme?
64. Te kuulitte hänen pilkkaamisensa. Mitä
arvelette?” Niin he
kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan.
65. Ja
muutamat rupesivat sylkemään häntä ja peittivät hänen
kasvonsa ja löivät häntä nyrkillä ja sanoivat
hänelle:
“Profetoi!” Oikeudenpalvelijatkin löivät häntä
poskelle.
66. Kun
nyt Pietari oli alhaalla esipihassa, tuli sinne muuan
ylimmäisen papin palvelijattarista;
67. ja
nähdessään Pietarin lämmittelevän hän katsoi häneen ja sanoi:
“Sinäkin olit Nasaretilaisen, tuon Jeesuksen,
kanssa”.
68. Mutta
hän kielsi sanoen: “En tiedä enkä käsitä, mitä sanot”. Ja
hän meni ulos pihalle. Ja kukko lauloi.
69. Ja
nähdessään hänet siellä palvelijatar rupesi taas sanomaan
lähellä seisoville: „Tämä on yksi niistä“.
70. Mutta
hän kielsi uudestaan. Ja vähän sen jälkeen lähellä
seisovat taas sanoivat Pietarille: „Totisesti,
sinä olet yksi
niistä, sillä olethan sinä galilealainenkin“.
71. Mutta
hän rupesi sadattelemaan itseänsä ja vannomaan: „En tunne
sitä miestä, josta te puhutte“.
72. Ja
samassa kukko lauloi toisen kerran. Niin Pietari muisti
Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut hänelle:
„Ennenkuin kukko
kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät“.
Ja hän ratkesi
itkuun.
|