4
1. Sitten Jeesus täynnä Pyhää Henkeä palasi Jordanilta; ja
Henki
kuljetti häntä erämaassa,
2. ja perkele kiusasi häntä neljäkymmentä päivää. Eikä hän
syönyt
mitään niinä päivinä, mutta kun ne olivat
päättyneet, tuli hänen
nälkä.
3. Niin perkele sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan
Poika, niin
sano tälle kivelle, että se muuttuu
leiväksi".
4. Jeesus vastasi hänelle: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen
elä
ainoastaan leivästä'."
5. Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle
yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat
6. ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan kaiken tämän
valtapiirin
ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on
annettu, ja minä
annan sen, kenelle tahdon.
7. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on
oleva
sinun."
8. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Kirjoitettu
on: 'Sinun pitää
kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä
ainoata
palveleman'."
9. Niin hän vei hänet Jerusalemiin ja asetti hänet pyhäkön
harjalle
ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan
Poika, niin heittäydy
tästä alas;
10. sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn
sinusta,
että he varjelevat sinua',
11. ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi
kiveen
loukkaisi'."
12. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sanottu on:
'Älä kiusaa
Herraa, sinun Jumalaasi'."
13. Ja kun oli kaiken kiusattavansa kiusannut, poistui
perkele hänen
luotaan ajaksi.
14. Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja
sanoma hänestä
levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin.
15. Ja hän opetti heidän synagoogissaan, ja kaikki
ylistivät häntä.
16. Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli
kasvatettu, ja meni
tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja
nousi lukemaan.
17. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja
kun hän avasi
kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli
kirjoitettuna:
18. "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on
voidellut minut
julistamaan evankeliumia köyhille; hän on
lähettänyt minut
saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille
näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen,
19. saarnaamaan Herran otollista vuotta".
20. Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen
palvelijalle ja
istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien
silmät olivat häneen
kiinnitetyt.
21. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä
tämä kirjoitus on
käynyt toteen teidän korvainne kuullen".
22. Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja
ihmettelivät
niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa
lähtivät; ja he
sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin
poika?"
23. Niin hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle
tämän
sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee
täälläkin,
kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita
olemme kuulleet
tapahtuneen Kapernaumissa'."
24. Ja hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei
kukaan profeetta
ole otollinen kotikaupungissaan.
25. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli
Eliaan aikana
Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme
vuotta ja kuusi
kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan,
26. eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan
ainoastaan
leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan.
27. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan
aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi,
vaan ainoastaan
Naiman, syyrialainen."
28. Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa,
tulivat
kiukkua täyteen
29. ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät
hänet
sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän
kaupunkinsa oli
rakennettu, syöstäkseen hänet alas.
30. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä.
31. Ja hän meni alas Kapernaumiin, Galilean kaupunkiin, ja
opetti
kansaa sapattina.
32. Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä
hänen
puheessansa oli voima.
33. Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan
henki. Tämä huusi suurella äänellä:
34. "Voi, mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä,
Jeesus
Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen
sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä."
35. Niin Jeesus nuhteli häntä sanoen: "Vaikene ja lähde
hänestä". Ja
riivaaja viskasi hänet maahan heidän keskelleen
ja lähti
hänestä, häntä ollenkaan vahingoittamatta.
36. Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he puhuivat
keskenään
sanoen: "Mitä tämä puhe on, sillä hän käskee
vallalla ja
voimalla saastaisia henkiä, ja ne lähtevät
ulos?"
37. Ja maine hänestä levisi kaikkialle ympäristön seutuihin.
38. Niin hän nousi ja meni synagoogasta Simonin kotiin. Ja
Simonin
anoppi sairasti kovaa kuumetta, ja he rukoilivat
Jeesusta hänen
puolestansa.
39. Niin hän meni ja kumartui hänen ylitsensä ja nuhteli
kuumetta,
ja se lähti hänestä; ja heti vaimo nousi ja
palveli heitä.
40. Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mikä
missäkin
taudissa, veivät ne hänen tykönsä. Ja hän pani
kätensä heidän
itsekunkin päälle ja paransi heidät.
41. Myös lähtivät riivaajat ulos monesta, huutaen ja sanoen:
"Sinä
olet Jumalan Poika!" Mutta hän nuhteli
niitä eikä sallinut
niiden puhua, koska ne tiesivät hänen olevan
Kristuksen.
42. Ja päivän tultua hän lähti pois ja meni autioon paikkaan;
mutta
kansa etsi häntä, ja saavuttuaan hänen luokseen
he pidättelivät
häntä lähtemästä heidän luotansa.
43. Mutta hän sanoi heille: "Minun tulee muillekin kaupungeille
julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä
sitä varten
minä olen lähetetty".
44. Ja hän saarnasi Galilean synagoogissa.
|