7
1. Kun hän oli kansan kuullen kaikki nämä puheensa puhunut,
meni
hän Kapernaumiin.
2. Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja
oli
kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa
arvossa.
3. Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia
hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi
parantamaan hänen
palvelijansa.
4. Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö, pyysivät he häntä
hartaasti
ja sanoivat: "Hän ansaitsee, että teet hänelle
tämän;
5. sillä hän rakastaa meidän kansaamme, ja hän on rakentanut
meille
synagoogan".
6. Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää
ollut
kaukana talosta, lähetti sadanpäämies ystäviänsä
sanomaan
hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä
en minä ole sen
arvoinen, että tulisit minun kattoni alle;
7. sentähden en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan
sinun
luoksesi; vaan sano sana, niin minun palvelijani
paranee.
8. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi
asetettu, ja
minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä
sanon tälle:
'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja
hän tulee, ja
palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."
9. Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja
sanoi
kansalle, joka häntä seurasi: "Minä sanon
teille: en ole
Israelissakaan löytänyt näin suurta uskoa."
10. Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat
palvelijan terveenä.
11. Sen jälkeen hän vaelsi Nain nimiseen kaupunkiin, ja
hänen
kanssaan vaelsivat hänen opetuslapsensa ynnä
suuri kansanjoukko.
12. Kun hän nyt lähestyi kaupungin porttia, katso,
silloin
kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainokaista
poikaa. Ja äiti
oli leski, ja hänen kanssaan kulki paljon
kaupungin kansaa.
13. Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi
hänelle: "Älä
itke".
14. Ja hän meni ja kosketti paareja; niin kantajat
seisahtuivat. Ja
hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon
sinulle: nouse."
15. Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi
hänet hänen äidillensä.
16. Ja heidät kaikki valtasi pelko, ja he ylistivät
Jumalaa sanoen:
"Suuri profeetta on noussut meidän
keskellemme", ja: "Jumala on
katsonut kansansa puoleen".
17. Ja tämä puhe hänestä levisi koko Juudeaan ja
kaikkiin ympärillä
oleviin seutuihin.
18. Ja Johannekselle kertoivat hänen opetuslapsensa
tästä kaikesta.
19. Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja
lähetti
heidät Herran tykö kysymään: "Oletko sinä
se tuleva, vai pitääkö
meidän toista odottaman?"
20. Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat:
"Johannes Kastaja on
lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: 'Oletko
sinä se tuleva,
vai pitääkö meidän toista odottaman?'"
21. Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja
vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle
sokealle hän antoi
näön.
22. Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja
kertokaa
Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet:
sokeat saavat
näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset
puhdistuvat, kuurot
kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille
julistetaan
evankeliumia.
23. Ja
autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
24. Kun Johanneksen lähettiläät olivat menneet, rupesi
hän puhumaan
kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte
erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?
25.
Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin
puettua? Katso, ne jotka koreissa vaatteissa
käyvät ja
herkullisesti elävät, ne ovat kuningasten
linnoissa.
26. Vai mitä lähditte katsomaan? Profeettaako? Totisesti, minä
sanon
teille: hän on enemmän kuin profeetta.
27. Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän
enkelini
sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun
eteesi'.
28. Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa
yhtäkään suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin
Jumalan
valtakunnassa on suurempi kuin hän.
29. Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin,
tunnustivat
Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä
Johanneksen
kasteella.
30. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan
aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet
Johannekselta
kastetta.
31. Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen
kaltaisia he ovat?
32. He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja
huutavat
toisilleen ja sanovat: 'Me soitimme teille
huilua, ja te ette
karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te
ette itkeneet'.
33. Sillä Johannes Kastaja on tullut, ei syö leipää eikä juo
viiniä,
ja te sanotte: 'Hänessä on riivaaja'.
34. Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso
syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja
syntisten ystävää!'
35. Ja viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi
näytetty."
36. Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja
hän
meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.
37. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli
syntisesti; ja
kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla
fariseuksen
talossa, toi hän alabasteripullon täynnä
hajuvoidetta
38. ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki
ja
rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään
ja kuivasi ne
päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja
voiteli ne
hajuvoiteella.
39. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki,
ajatteli
hän mielessään näin: "Jos tämä olisi
profeetta, tietäisi hän,
mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen
koskee: että hän on
syntinen."
40. Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon,
minulla on jotakin
sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja,
sano". -
41. "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli
velkaa
viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.
42. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille
velan
anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä
enemmän?"
43. Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle
hän antoi
enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle:
"Oikein sinä ratkaisit".
44. Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän
naisen?
Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä
minun
jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään
minun jalkani ja
kuivasi ne hiuksillaan.
45. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole
lakannut
suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin
tulin sisään.
46. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä
voiteli
hajuvoiteella minun jalkani.
47. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi
annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle
vähän anteeksi
annetaan, se rakastaa vähän."
48. Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat
anteeksi
annetut".
49. Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä:
"Kuka
tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"
50. Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut
pelastanut;
mene rauhaan".
|