8
1. Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä
kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan
valtakunnan evankeliumia;
ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa,
2. niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahoista
hengistä ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi
kutsuttu, josta
seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos,
3. ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja
Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä
varoillansa.
4. Kun paljon kansaa kokoontui ja ihmisiä kulki joka
kaupungista
hänen tykönsä, puhui hän vertauksella:
5. "Kylväjä meni kylvämään siementänsä. Ja hänen
kylväessään putosi
osa tien oheen ja tallautui, ja taivaan linnut
söivät sen.
6. Ja osa putosi kalliolle, ja oraalle noustuaan se kuivettui,
kun
sillä ei ollut kosteutta.
7. Ja osa putosi orjantappurain sekaan, ja orjantappurat
kasvoivat
mukana ja tukahuttivat sen.
8. Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki
satakertaisen
hedelmän." Tämän sanottuaan hän lausui
suurella äänellä: "Jolla
on korvat kuulla, se kuulkoon".
9. Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, mitä tämä
vertaus
merkitsi.
10. Hän sanoi: "Teidän on annettu tuntea Jumalan
valtakunnan
salaisuudet, mutta muille ne esitetään
vertauksissa, että he,
vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka
kuulevat, eivät
ymmärtäisi.
11. Vertaus
on tämä: siemen on Jumalan sana.
12. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat,
mutta
sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän
sydämestään,
etteivät he uskoisi ja pelastuisi.
13. Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka
kuullessaan sanan
ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole
juurta:
ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen
hetkellä luopuvat.
14. Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka
kuulevat,
mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän
huoliin, rikkauteen
ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.
15. Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka
sanan
kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja
hyvässä sydämessä ja
tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.
16. Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla
tai pane
vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että
sisälletulijat
näkisivät valon.
17. Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä
kätkettyä,
mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.
18. Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla
on, annetaan,
mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin,
minkä hän luulee
itsellään olevan."
19. Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat häntä
tapaamaan, mutta
eivät väentungokselta päässeet hänen tykönsä.
20. Niin hänelle ilmoitettiin: "Sinun äitisi ja
veljesi seisovat
ulkona ja tahtovat nähdä sinua".
21. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Minun
äitini ja veljeni ovat
nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan
tekevät".
22. Niin tapahtui eräänä päivänä, että hän astui
opetuslapsinensa
venheeseen ja sanoi heille: "Menkäämme
järven tuolle puolen". Ja
he lähtivät vesille.
23. Ja heidän purjehtiessaan hän nukkui. Mutta alas
järvelle syöksyi
myrskytuuli, ja venhe tuli vettä täyteen, ja he
olivat vaarassa.
24. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen:
"Mestari, mestari,
me hukumme!" Ja herättyään hän nuhteli
tuulta ja veden
aallokkoa; ja ne asettuivat, ja tuli tyven.
25. Ja
hän sanoi heille: "Missä on teidän uskonne?" Mutta pelko oli
vallannut heidät, ja he ihmettelivät, sanoen
toisilleen: "Kuka
onkaan tämä, kun hän käskee sekä tuulia että
vettä, ja ne
tottelevat häntä?"
26. Ja he purjehtivat gerasalaisten alueelle, joka on
vastapäätä
Galileaa.
27. Ja kun hän oli noussut maihin, tuli häntä vastaan
kaupungista
mies, jossa oli riivaajia; ja hän ei ollut
pitkään aikaan
pukenut vaatteita ylleen eikä asunut huoneessa,
vaan haudoissa.
28. Kun hän näki Jeesuksen, parkaisi hän ja lankesi maahan
hänen
eteensä ja huusi suurella äänellä: "Mitä
sinulla on minun
kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman,
Poika? Minä
rukoilen sinua: älä minua vaivaa."
29. Sillä hän oli käskemäisillään saastaista henkeä menemään
ulos
siitä miehestä. Sillä pitkät ajat se oli
temponut häntä
mukaansa; hänet oli sidottu kahleisiin ja
jalkanuoriin, ja häntä
oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet
ja kulkeutunut
riivaajan ajamana erämaihin.
30. Niin Jeesus kysyi siltä sanoen: "Mikä on
nimesi?" Hän vastasi:
"Legio"; sillä monta riivaajaa oli
mennyt häneen.
31. Ja ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi heidän mennä
syvyyteen.
32. Niin siellä oli vuorella suuri sikalauma laitumella; ja ne
pyysivät häntä, että hän antaisi heille luvan
mennä sikoihin. Ja
hän antoi niille luvan.
33. Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät
sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas
järveen ja
hukkui.
34. Mutta nähtyään, mitä oli tapahtunut, paimentajat pakenivat
ja
kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa.
35. Niin kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja he
tulivat
Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta
riivaajat olivat
lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa
puettuna ja
täydessä ymmärryksessä; ja he peljästyivät.
36. Mutta silminnäkijät kertoivat heille, kuinka riivattu oli
tullut
terveeksi.
37. Ja koko gerasalaisten seutukunnan kansa pyysi häntä
poistumaan
heidän luotansa, sillä suuri pelko oli vallannut
heidät; niin
hän astui venheeseen ja palasi takaisin.
38. Ja mies, josta riivaajat olivat lähteneet, pyysi häneltä
saada
olla hänen kanssaan. Mutta Jeesus lähetti hänet
luotansa sanoen:
39. "Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria töitä Jumala
on sinulle
tehnyt". Ja hän meni ja julisti kaikkialla
kaupungissa, kuinka
suuria töitä Jeesus oli hänelle tehnyt.
40. Kun Jeesus palasi, oli kansa häntä vastassa; sillä kaikki
odottivat häntä.
41. Ja katso, silloin tuli mies, nimeltä Jairus, joka oli
synagoogan
esimies. Ja hän lankesi Jeesuksen jalkojen
juureen ja pyysi
häntä tulemaan kotiinsa,
42. sillä hänellä oli tytär, ainoa lapsi, noin kaksitoistavuotias,
ja se oli kuolemaisillaan. Mutta hänen sinne
mennessään
väentungos ahdisti häntä.
43. Ja siellä oli nainen, joka kaksitoista vuotta oli
sairastanut
verenjuoksua ja lääkäreille kuluttanut kaiken
omaisuutensa, eikä
kukaan ollut voinut häntä parantaa.
44. Tämä lähestyi takaapäin ja kosketti hänen vaippansa
tupsua, ja
heti hänen verenjuoksunsa asettui.
45. Ja Jeesus sanoi: "Kuka minuun koski?" Mutta kun
kaikki
kielsivät, sanoi Pietari ja ne, jotka olivat
hänen kanssaan:
"Mestari, väentungos ahdistaa ja pusertaa
sinua".
46. Mutta Jeesus sanoi: "Joku minuun koski; sillä minä
tunsin, että
voimaa lähti minusta".
47. Kun nainen näki, ettei hän pysynyt salassa, tuli hän
vavisten,
lankesi hänen eteensä ja ilmoitti kaiken kansan
kuullen, mistä
syystä hän oli koskenut häneen ja kuinka hän oli
kohta tullut
terveeksi.
48. Niin hän sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on sinut
pelastanut;
mene rauhaan".
49. Hänen vielä puhuessaan tuli joku synagoogan esimiehen
kotoa ja
sanoi: "Tyttäresi on kuollut; älä enää
opettajaa vaivaa".
50. Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle: "Älä
pelkää; usko
ainoastaan, niin hän paranee".
51. Ja kun hän tuli taloon, ei hän sallinut kenenkään muun
käydä
sisälle kanssaan kuin Pietarin ja Johanneksen ja
Jaakobin sekä
lapsen isän ja äidin.
52. Ja kaikki itkivät ja vaikeroivat tyttöä. Mutta Jeesus
sanoi:
"Älkää itkekö, sillä hän ei ole kuollut,
vaan nukkuu".
53. Niin he nauroivat häntä, tietäen tytön kuolleeksi.
54. Mutta hän tarttui hänen käteensä ja huusi sanoen:
"Lapsi,
nouse!"
55. Niin hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti ylös; ja
Jeesus
käski antaa hänelle syötävää.
56. Ja hänen vanhempansa hämmästyivät; mutta Jeesus kielsi
heitä
kenellekään sanomasta, mitä oli tapahtunut.
|