9
1. Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille
voiman ja
vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman
parantaa tauteja.
2. Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja
parantamaan sairaita.
3. Ja hän sanoi heille: "Älkää ottako mitään matkalle, ei
sauvaa,
ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköön myös
kenelläkään olko
kahta ihokasta.
4. Ja mihin taloon tulette, siihen jääkää, ja siitä lähtekää
matkallenne.
5. Ja missä eivät ota teitä vastaan, siitä kaupungista
lähtekää
pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne,
todistukseksi heitä
vastaan."
6. Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen
evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.
7. Ja neljännysruhtinas Herodes sai kuulla kaikki, mitä
tapahtui,
eikä tiennyt, mitä ajatella; sillä muutamat
sanoivat: "Johannes
on noussut kuolleista",
8. mutta toiset: "Elias on ilmestynyt", toiset
taas: "Joku
vanhoista profeetoista on noussut ylös".
9. Ja Herodes sanoi: "Johanneksen minä olen
mestauttanut; mutta
kuka tämä on, josta minä tuollaista
kuulen?" Ja hän etsi
tilaisuutta saadakseen nähdä hänet.
10. Ja apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle
kaikki, mitä
olivat tehneet. Niin hän otti heidät mukaansa ja
vetäytyi
yksinäisyyteen lähelle Beetsaida nimistä
kaupunkia.
11. Mutta kun kansa sai sen tietää, seurasivat he häntä;
ja hän otti
heidät vastaan ja puhui heille Jumalan
valtakunnasta ja teki
terveiksi ne, jotka parantamista tarvitsivat.
12. Ja päivä alkoi laskea. Niin ne kaksitoista tulivat
ja sanoivat
hänelle: "Laske kansa luotasi, että he
menisivät ympärillä
oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja
saamaan ravintoa,
sillä täällä me olemme autiossa paikassa".
13. Mutta hän sanoi heille: "Antakaa te heille
syödä". Niin he
sanoivat: "Meillä ei ole enempää kuin viisi
leipää ja kaksi
kalaa, ellemme lähde ostamaan ruokaa kaikelle
tälle kansalle".
14. Sillä heitä oli noin viisituhatta miestä. Niin hän
sanoi
opetuslapsilleen: "Asettakaa heidät
aterioimaan ruokakunnittain,
noin viisikymmentä kuhunkin".
15. Ja he tekivät niin ja asettivat kaikki aterioimaan.
16. Niin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi
ylös
taivaaseen ja siunasi ne ja mursi ja antoi
opetuslapsilleen
kansan eteen pantaviksi.
17. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi; ja heiltä
jääneet
tähteet kerättiin, kaksitoista vakallista
palasia.
18. Ja tapahtui, kun hän oli yksinäisessä paikassa
rukoilemassa ja
hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, että
hän kysyi
heiltä ja sanoi: "Kenen kansa sanoo minun
olevan?"
19. He vastasivat sanoen: "Johannes Kastajan, mutta
toiset Eliaan,
toiset taas sanovat, että joku vanhoista
profeetoista on noussut
ylös".
20. Niin hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte
minun olevan?"
Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet
Jumalan Kristus".
21. Niin hän vakavasti varoittaen kielsi heitä
kenellekään tästä
puhumasta
22. ja sanoi: "Ihmisen Pojan pitää kärsimän paljon
ja joutuman
vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi
ja
tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman
ylös".
23. Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun
perässäni kulkea,
hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä
ristinsä ja
seuratkoon minua.
24. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa
sen, mutta
joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän
pelastaa sen.
25. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän
voittaisi omaksensa
koko maailman, mutta saattaisi itsensä
kadotukseen tai turmioon?
26. Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen
Poika on
häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja
pyhäin enkelien
kirkkaudessa.
27. Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on
muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin
näkevät Jumalan
valtakunnan."
28. Noin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän
puhunut,
hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja
Jaakobin ja nousi
vuorelle rukoilemaan.
29. Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja
hänen
vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi.
30. Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat
Mooses
ja Elias.
31. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa,
jonka
hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa.
32. Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssansa, olivat
unen
raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät,
näkivät he hänen
kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat
hänen luonansa.
33. Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä, sanoi Pietari
Jeesukselle:
"Mestari, meidän on tässä hyvä olla;
tehkäämme kolme majaa,
sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle
yksi". Mutta hän ei
tiennyt, mitä sanoi.
34. Ja hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät
varjoonsa;
ja he peljästyivät joutuessaan pilveen.
35. Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun
Poikani, se
valittu; kuulkaa häntä".
36. Ja äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin.
Ja he
olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä
ilmoittaneet
kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet.
37. Kun he seuraavana päivänä menivät alas vuorelta, tuli
paljon
kansaa häntä vastaan.
38. Ja katso, kansanjoukosta huusi eräs mies sanoen:
"Opettaja, minä
rukoilen sinua, katsahda minun poikani puoleen,
sillä hän on
minun ainokaiseni;
39. ja katso, hänen kimppuunsa käy henki, ja heti hän
parkaisee, ja
se kouristaa häntä, niin että vaahto lähtee; ja
vaivoin se
hänestä poistuu, runnellen häntä.
40. Ja minä pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sitä ulos,
mutta he
eivät voineet."
41. Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi, sinä epäuskoinen ja
nurja
sukupolvi; kuinka kauan minun täytyy olla teidän
luonanne ja
kärsiä teitä? Tuo poikasi tänne."
42. Ja vielä pojan tullessakin riivaaja repi häntä ja kouristi
kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja
paransi pojan
ja antoi hänet takaisin hänen isällensä.
43. Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Mutta kun
kaikki
ihmettelivät kaikkea sitä, mitä Jeesus teki,
sanoi hän
opetuslapsillensa:
44. "Ottakaa
korviinne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten
käsiin".
45. Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta, ja se oli heiltä
peitetty, niin etteivät he sitä ymmärtäneet, ja
he pelkäsivät
kysyä häneltä, mitä se puhe oli.
46. Ja heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä mahtoi olla
suurin.
47. Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, otti
hän
lapsen ja asetti sen viereensä
48. ja sanoi heille: "Joka ottaa tykönsä tämän lapsen
minun nimeeni,
se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä
minut, ottaa
tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä
joka teistä
kaikista on pienin, se on suuri."
49. Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: "Mestari,
me näimme
erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos
riivaajia, ja me
kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän
mukanamme".
50. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älkää kieltäkö; sillä
joka ei ole
teitä vastaan, se on teidän puolellanne".
51. Ja kun hänen ylösottamisensa aika oli täyttymässä, käänsi
hän
kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne.
52. Ja hän lähetti edellänsä sanansaattajia; ja he lähtivät
matkalle
ja menivät erääseen samarialaisten kylään
valmistaakseen hänelle
majaa.
53. Mutta siellä ei otettu häntä vastaan, koska hän oli
vaeltamassa
kohti Jerusalemia.
54. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen näkivät,
sanoivat he: "Herra, tahdotko, niin sanomme,
että tuli taivaasta
tulkoon alas ja hävittäköön heidät?"
55. Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä.
56. Ja
he vaelsivat toiseen kylään.
57. Ja heidän tietä vaeltaessaan eräs mies sanoi hänelle:
"Minä
seuraan sinua, mihin ikinä menet".
58. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolat ja
taivaan
linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole,
mihin hän päänsä
kallistaisi".
59. Toiselle hän sanoi: "Seuraa minua". Mutta
tämä sanoi: "Herra,
salli minun ensin käydä hautaamassa isäni".
60. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleitten haudata
kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan
valtakuntaa".
61. Vielä eräs toinen sanoi: "Minä tahdon seurata sinua,
Herra;
mutta salli minun ensin käydä ottamassa
jäähyväiset
kotiväeltäni".
62. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei kukaan, joka laskee
kätensä
auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan
valtakuntaan".
|