10
1. Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja
lähetti
heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin
ja paikkaan,
jonne hän itse aikoi mennä.
2. Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä
vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän
lähettäisi työmiehiä
elonkorjuuseensa.
3. Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien
keskelle.
4. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää
kenkiä,
älkääkä tervehtikö ketään tiellä.
5. Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha
tälle
talolle!'
6. Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on
lepäävä
hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se
palajaa teille.
7. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on
tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut.
Älkää siirtykö
talosta taloon.
8. Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät
otetaan vastaan,
syökää, mitä eteenne pannaan,
9. ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille:
'Jumalan
valtakunta on tullut teitä lähelle'.
10. Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei oteta
vastaan, niin
menkää sen kaduille ja sanokaa:
11. 'Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme
tarttunut,
me pudistamme teille takaisin; mutta se
tietäkää, että Jumalan
valtakunta on tullut lähelle'.
12. Minä sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä
helpompi kuin
sen kaupungin.
13. Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos
ne
voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet,
olisivat
tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo
aikaa sitten
olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet
parannuksen.
14. Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi
kuin
teidän.
15. Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan
taivaaseen?
Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas.
16. Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää
teidät,
hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää
hänet, joka on
minut lähettänyt."
17. Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja
sanoivat: "Herra,
riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi
tähden".
18. Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan
lankeavan
taivaasta niinkuin salaman.
19. Katso, minä olen antanut teille vallan tallata
käärmeitä ja
skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä
mikään ole teitä
vahingoittava.
20. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat
teille
alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän
nimenne ovat
kirjoitettuina taivaissa."
21. Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja
sanoi: "Minä
ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että
olet salannut
nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut
ne
lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on
sinulle hyväksi
näkynyt.
22. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä
kukaan muu
tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu
tunne, kuka Isä
on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet
ilmoittaa."
23. Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi:
"Autuaat ovat
ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.
24. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja
kuninkaat ovat
tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole
nähneet, ja kuulla,
mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."
25. Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten
häntä:
"Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että
minä iankaikkisen
elämän perisin?"
26. Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on
kirjoitettuna? Kuinkas
luet?"
27. Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun
Jumalaasi, kaikesta
sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta
voimastasi ja
kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin
itseäsi".
28. Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin
sinä saat
elää".
29. Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi
Jeesukselle: "Kuka sitten on minun
lähimmäiseni?"
30. Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi
Jerusalemista alas
Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka
riisuivat hänet
alasti ja löivät haavoille ja menivät pois
jättäen hänet
puolikuolleeksi.
31. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet
ja
meni ohitse.
32. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki
hänet, meni hän ohitse.
33. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä,
tuli
hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti
häntä.
34. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja
vuodatti
niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa
selkään ja vei hänet
majataloon ja hoiti häntä.
35. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi
majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja
mitä sinulta
lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle
maksan'.
36. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen
lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien
käsiin?"
37. Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta".
Niin Jeesus
sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä
samoin".
38. Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin
eräs
nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
39. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan
Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen
puhettansa.
40. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli
ja
sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään
siitä, että sisareni on
jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis
hänelle, että hän
minua auttaisi."
41. Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta,
moninaisista
sinä huolehdit ja hätäilet,
42. mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on
valinnut
hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."
|