11
1. Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa ja oli
lakannut,
sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle:
"Herra, opeta meitä
rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti
opetuslapsiansa".
2. Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä,
pyhitetty
olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi;
(tapahtukoon
sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin
taivaassa;)
3. anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;
4. ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin
annamme
anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata
meitä
kiusaukseen; (vaan päästä meidät pahasta)."
5. Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja
hän menee
hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle:
'Ystäväni, lainaa
minulle kolme leipää,
6. sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni,
eikä
minulla ole, mitä panna hänen eteensä';
7. ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi
on jo
suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani
vuoteessa; en minä voi
nousta antamaan sinulle' -
8. minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan
hänelle
sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee
hän kuitenkin
sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa
hänelle niin paljon,
kuin hän tarvitsee.
9. Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille
annetaan;
etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin
teille avataan.
10. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja
kolkuttavalle
avataan.
11. Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä
pyytäessä kalaa
antaa hänelle kalan sijasta käärmeen,
12. taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle
skorpionin?
13. Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa
lapsillenne
hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin
taivaallinen Isä antaa
Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä
anovat!"
14. Ja hän ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykkä; ja kun
riivaaja oli
lähtenyt, niin tapahtui, että mykkä mies puhui;
ja kansa
ihmetteli.
15. Mutta muutamat heistä sanoivat: "Beelsebulin,
riivaajain
päämiehen, voimalla hän ajaa ulos
riivaajia".
16. Toiset taas kiusasivat häntä ja pyysivät häneltä
merkkiä
taivaasta.
17. Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille:
"Jokainen
valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa,
joutuu autioksi, ja
talo kaatuu talon päälle.
18. Jos nyt saatanakin on riitautunut itsensä kanssa,
kuinka hänen
valtakuntansa pysyy pystyssä? Tehän sanotte
minun Beelsebulin
voimalla ajavan ulos riivaajia.
19. Mutta jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos
riivaajia, kenenkä
voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä
ulos? Sentähden he
tulevat olemaan teidän tuomarinne.
20. Mutta jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia,
niin onhan
Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.
21. Kun väkevä aseellisena vartioitsee kartanoaan, on
hänen
omaisuutensa turvassa.
22. Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen päällensä ja
voittaa
hänet, ottaa hän häneltä kaikki aseet, joihin
hän luotti, ja
jakaa häneltä riistämänsä saaliin.
23. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja
joka ei
minun kanssani kokoa, se hajottaa.
24. Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se
autioita
paikkoja ja etsii lepoa; ja kun ei löydä, sanoo
se: 'Minä palaan
huoneeseeni, josta lähdin'.
25. Ja kun se tulee, tapaa se sen lakaistuna ja
kaunistettuna.
26. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä,
pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja
asuvat siellä. Ja
sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin
ensimmäiset."
27. Niin hänen tätä puhuessaan eräs nainen kansanjoukosta
korotti
äänensä ja sanoi hänelle: "Autuas on se
kohtu, joka on kantanut
sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt".
28. Mutta hän sanoi: "Niin, autuaat ovat ne, jotka
kuulevat Jumalan
sanan ja sitä noudattavat".
29. Kun kansaa yhä kokoontui, rupesi hän puhumaan: "Tämä
sukupolvi
on paha sukupolvi: se tavoittelee merkkiä, mutta
sille ei anneta
muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.
30. Sillä niinkuin Joonas tuli niiniveläisille merkiksi, niin
Ihmisen Poikakin on oleva merkkinä tälle
sukupolvelle.
31. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle yhdessä tämän
sukupolven
miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sillä
hän tuli maan
ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso,
tässä on enempi
kuin Salomo.
32. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän
sukupolven
kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he
tekivät parannuksen
Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä
on enempi kuin
Joonas.
33. Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä
vakan
alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että
sisälletulijat
näkisivät valon.
34. Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on
koko
sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on
viallinen, on myös
sinun ruumiisi pimeä.
35. Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.
36. Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eikä miltään
osaltaan
pimeä, on se oleva kokonaan valoisa, niinkuin
lampun valaistessa
sinua kirkkaalla loisteellaan."
37. Hänen näin puhuessaan pyysi eräs fariseus häntä luoksensa
aterioimaan; niin hän meni sinne ja asettui
aterialle.
38. Mutta kun fariseus näki, ettei hän peseytynyt ennen
ateriaa,
ihmetteli hän.
39. Silloin Herra sanoi hänelle: "Kyllä te, fariseukset,
puhdistatte
maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli
teissä on täynnä
ryöstöä ja pahuutta.
40. Te mielettömät, eikö se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole
tehnyt
sisäpuoltakin?
41. Mutta antakaa almuksi se, mikä sisällä on; katso, silloin
kaikki
on teille puhdasta.
42. Mutta voi teitä, te fariseukset, kun te annatte
kymmenykset
mintuista ja ruuduista ja kaikenlaisista
vihanneksista, mutta
sivuutatte oikeuden ja Jumalan rakkauden! Näitä
olisi tullut
noudattaa eikä noitakaan laiminlyödä.
43. Voi teitä, te fariseukset, kun te rakastatte etumaista
istuinta
synagoogissa ja tervehdyksiä toreilla!
44. Voi teitä, kun te olette niinkuin merkittömät haudat,
joiden
päällitse ihmiset kävelevät niistä
tietämättä!"
45. Silloin eräs lainoppineista rupesi puhumaan ja sanoi
hänelle:
"Opettaja, kun noin puhut, niin sinä
häpäiset myös meitä".
46. Mutta hän sanoi: "Voi teitäkin, te lainoppineet, kun
te
sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia
taakkoja ettekä
itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin!
47. Voi teitä, kun te rakennatte profeettain hautakammioita,
ja
teidän isänne ovat heidät tappaneet!
48. Näin te siis olette isäinne tekojen todistajia ja
suostutte
niihin: sillä he tappoivat profeetat, ja te
rakennatte niille
hautakammioita.
49. Sentähden Jumalan viisaus sanookin: 'Minä lähetän heille
profeettoja ja apostoleja, ja muutamat niistä he
tappavat ja
toisia vainoavat,
50. että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain
veri,
mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti,
51. hamasta Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka, hänen,
joka
surmattiin alttarin ja temppelin välillä'. Niin,
minä sanon
teille, se pitää tältä sukukunnalta vaadittaman.
52. Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon
avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja
sisälle meneviä te
olette estäneet."
53. Ja hänen sieltä lähtiessään kirjanoppineet ja fariseukset
rupesivat kovasti ahdistamaan häntä ja urkkimaan
häneltä
moninaisia,
54. väijyen, miten saisivat hänet hänen sanoistaan ansaan.
|