12
1. Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin
että he
polkivat toisiaan, rupesi hän puhumaan
opetuslapsillensa: "Ennen
kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on:
ulkokultaisuutta.
2. Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä
mitään
salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
3. Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu
päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan
puhutte kammioissa,
se katoilta julistetaan.
4. Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä,
jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi
mitään enempää
tehdä.
5. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen:
peljätkää
häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä
helvettiin. Niin, minä
sanon teille, häntä te peljätkää.
6. Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole
yhtäkään niistä unhottanut.
7. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää
peljätkö;
te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.
8. Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa
minut ihmisten
edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan
enkelien edessä.
9. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se
kielletään Jumalan
enkelien edessä.
10. Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa
vastaan, annetaan
anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä
pilkkaa, ei anteeksi
anneta.
11. Mutta kun he vievät teitä synagoogain ja hallitusten
ja
esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten
tai mitä
vastaisitte puolestanne tahi mitä sanoisitte;
12. sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä
teidän on
sanottava."
13. Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle:
"Opettaja, sano
minun veljelleni, että hän jakaisi kanssani
perinnön".
14. Mutta hän vastasi hänelle: "Ihminen, kuka on
minut asettanut
teille tuomariksi tai jakomieheksi?"
15. Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja
kavahtakaa kaikkea
ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen
omaisuudestaan,
vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".
16. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan
miehen maa
kasvoi hyvin.
17. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä
teen, kun ei
minulla ole, mihin viljani kokoaisin?'
18. Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan
aittani ja
rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni
ja hyvyyteni;
19. ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää
tallessa
moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja
iloitse'.
20. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä
yönä sinun
sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten
joutuu se, minkä
sinä olet hankkinut?'
21. Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta
jolla ei ole
rikkautta Jumalan tykönä."
22. Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Sentähden minä
sanon teille:
älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte,
älkääkä
ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.
23. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän
kuin
vaatteet.
24. Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa,
eikä niillä
ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala
ruokkii ne. Kuinka
paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!
25. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä
kyynäränkään
vertaa?
26. Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te
murehditte
muusta?
27. Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee
eivätkä
kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo
kaikessa
loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi
niistä.
28. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään
kasvaa
ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa
ennemmin teidät, te
vähäuskoiset!
29. Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte,
älkääkä korkeita tavoitelko.
30. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat;
mutta
teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä
tarvitsevan.
31. Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille
annetaan
sen ohessa.
32. Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on
nähnyt
hyväksi antaa teille valtakunnan.
33. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa
itsellenne
kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre
taivaisiin, mihin ei
varas ulotu ja missä koi ei turmele.
34. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän
sydämenne.
35. Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa;
36. ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa
odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he
hänen tullessaan
ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.
37. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan
tapaa
valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän
vyöttäytyy ja
asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee
heitä.
38. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja
havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat
ne palvelijat.
39. Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä
hetkellä
varas tulee, hän ei sallisi taloonsa
murtauduttavan.
40. Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette
luule,
Ihmisen Poika tulee."
41. Niin Pietari sanoi: "Herra, meistäkö sinä sanot tämän
vertauksen
vai myös kaikista muista?"
42. Ja Herra sanoi: "Kuka siis on se uskollinen ja
ymmärtäväinen
huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa
pitämään huolta
hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan
heidän
ruokaosansa?
43. Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan
havaitsee
näin tekevän!
44. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken
omaisuutensa hoitajaksi.
45. Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo
viivästyy',
ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria
sekä syömään
ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,
46. niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei
odota, ja
hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet
kappaleiksi ja
määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.
47. Ja sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei
tehnyt
valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa
mukaan, rangaistaan
monilla lyönneillä.
48. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä
lyöntejä
ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla
lyönneillä. Sillä
jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon
vaaditaan; ja
jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän
kysytään.
49. Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka
minä
tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!
50. Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä
olenkaan
ahdistettu, kunnes se on täytetty!
51. Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle
rauhaa?
Ei, sanon minä teille, vaan
eripuraisuutta.
52. Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään,
kolme
joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea
vastaan,
53. isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti
tytärtänsä
vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi
miniäänsä vastaan ja
miniä anoppiansa vastaan."
54. Ja hän sanoi myöskin kansalle: "Kun näette pilven
nousevan
lännestä, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin
tuleekin.
55. Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee
helle'; ja
niin tuleekin.
56. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte
arvioida;
mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa?
57. Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?
58. Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, niin
tee
matkalla voitavasi päästäksesi hänestä sovussa
eroon, ettei hän
raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari
antaisi sinua
oikeudenpalvelijalle, ja ettei oikeudenpalvelija
heittäisi sinua
vankeuteen.
59. Minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat
viimeisenkin rovon."
|