15
1. Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä
kuulemaan häntä.
2. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat:
"Tämä
ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän
kanssaan".
3. Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
4. "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa
yhden
niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä
yhdeksää erämaahan
ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen
löytää?
5. Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
6. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja
naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun
kanssani, sillä minä
löysin lampaani, joka oli kadonnut'.
7. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä
syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin
yhdeksästäkymmenestä
yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta
tarvitse.
8. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja
hän
kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua
ja lakaise
huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?
9. Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja
naapurinaiset
ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä
löysin rahan,
jonka olin kadottanut'.
10. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan
enkeleillä yhdestä
syntisestä, joka tekee parannuksen."
11. Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi
poikaa.
12. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se
osa
tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän
jakoi heille
omaisuutensa.
13. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika
kokosi kaiken
omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja
siellä hän hävitti
tavaransa eläen irstaasti.
14. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä
koko siihen
maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen,
ja tämä
lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä
palkohedelmillä, joita
siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle
antanut.
17. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella
minun isäni
palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä
kuolen täällä
nälkään!
18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle:
Isä, minä olen
tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi
kutsutaan; tee
minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän
vielä oli
kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti
häntä, juoksi häntä
vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli
häntä hellästi.
21. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt
syntiä
taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää
ansaitse, että
minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian
parhaat vaatteet
ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen
sormeensa ja
kengät hänen jalkaansa;
23. ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja
syökäämme ja
pitäkäämme iloa,
24. sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi
eloon, hän oli
kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
25. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja
lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.
26. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli,
mitä
se oli.
27. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi
teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet
terveenä takaisin'.
28. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen
isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.
29. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta
vuotta
minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan
sinun käskyäsi
laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle
koskaan antanut
vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
30. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun
omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä
teurastit
syötetyn vasikan.'
31. Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun
tykönäni,
ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.
32. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun
veljesi
oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut
ja on jälleen
löytynyt.'"
|