17
1. Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Mahdotonta on, että
viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä,
jonka kautta ne
tulevat!
2. Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen
kaulaansa
ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän
viettelee yhden
näistä pienistä.
3. Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä,
niin
nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle
anteeksi.
4. Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua
vastaan
ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja
sanoo: 'Minä
kadun', niin anna hänelle anteeksi."
5. Ja apostolit sanoivat Herralle: "Lisää meille
uskoa".
6. Niin Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa
sinapinsiemenenkään
verran, niin te voisitte sanoa tälle
silkkiäispuulle: 'Nouse
juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se
tottelisi teitä.
7. Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai
paimentamassa,
sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy
heti aterialle'?
8. Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle
ateria,
vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin
minä syön ja juon;
ja sitten syö ja juo sinä'?
9. Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä
teki, mitä oli
käsketty?
10. Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän
on käsketty
tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia
palvelijoita; olemme
tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset
tekemään'."
11. Ja kun hän oli matkalla Jerusalemiin, kulki hän
Samarian ja
Galilean välistä rajaa.
12. Ja hänen mennessään erääseen kylään kohtasi häntä
kymmenen
pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan
loitommaksi;
13. ja he korottivat äänensä ja sanoivat: "Jeesus,
mestari, armahda
meitä!"
14. Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää
ja näyttäkää
itsenne papeille". Ja tapahtui heidän
mennessään, että he
puhdistuivat.
15. Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu,
palasi takaisin
ja ylisti Jumalaa suurella äänellä
16. ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja
kiitti häntä;
ja se mies oli samarialainen.
17. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eivätkö kaikki
kymmenen
puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat?
18. Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa
ylistämään,
kuin tämä muukalainen?"
19. Ja hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun
uskosi on sinut
pelastanut".
20. Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan
valtakunta
oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi:
"Ei Jumalan valtakunta
tule nähtävällä tavalla,
21. eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi:
'Tuolla'; sillä
katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti
teissä".
22. Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika,
jolloin te
halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan
päivää, mutta ette
saa nähdä.
23. Ja teille sanotaan: 'Katso, tuolla hän on!' 'Katso,
täällä!'
Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä.
24. Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan
äärestä taivaan
ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva.
25. Mutta sitä ennen pitää hänen kärsimän paljon ja
joutuman tämän
sukupolven hyljittäväksi.
26. Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen
Pojan
päivinä:
27. he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen
päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja
vedenpaisumus tuli ja
hukutti heidät kaikki.
28. Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät,
joivat,
ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat,
29. mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta
ja
tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät
kaikki,
30. samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.
31. Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on
tavaransa
huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja
älköön myös se, joka
pellolla on, palatko takaisin.
32.
Muistakaa Lootin vaimoa!
33. Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa
sen;
mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen.
34. Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä
vuoteella;
toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
35. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen,
mutta
toinen jätetään."
37. Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle: "Missä, Herra?"
Niin hän
sanoi heille: "Missä raato on, sinne myös
kotkat kokoontuvat".
|