18
1. Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina
rukoilla eikä väsyä.
2. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei
peljännyt
Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli
hänen
luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni
riitapuoltani
vastaan'.
4. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi
mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä
ihmisiä,
5. niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa,
minä
autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta
tulisi ja kävisi
minun silmilleni'."
6. Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari
sanoo!
7. Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa,
jotka
häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö
hän heiltä
apuansa?
8. Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden
pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee,
löytäneekö hän uskoa
maan päältä?"
9. Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat
itseensä,
luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat
muita, tämän
vertauksen:
10. "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan,
toinen fariseus
ja toinen publikaani.
11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala,
minä kiitän
sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset,
riistäjät,
väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään
niinkuin tuo
publikaani.
12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan
kymmenykset kaikista
tuloistani.'
13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut
nostaa
silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja
sanoi: 'Jumala,
ole minulle syntiselle armollinen'.
14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa
vanhurskaampana kuin se
toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää,
alennetaan, mutta
joka itsensä alentaa, se ylennetään."
15. Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että
hän koskisi
heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset
nuhtelivat tuojia.
16. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi:
"Sallikaa lasten
tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä
senkaltaisten on
Jumalan valtakunta.
17. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan
Jumalan
valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne
sisälle."
18. Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen:
"Hyvä opettaja, mitä
minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen
elämän perisin?"
19. Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua
hyväksi? Ei kukaan ole
hyvä, paitsi Jumala yksin.
20. Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa',
'Älä varasta',
'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi
ja äitiäsi'."
21. Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen
noudattanut
nuoruudestani asti".
22. Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi
sinulta vielä
puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele
köyhille, niin
sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja
seuraa minua".
23. Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin
murheelliseksi, sillä hän
oli sangen rikas.
24. Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän:
"Kuinka
vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä
Jumalan
valtakuntaan!
25. Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin
rikkaan päästä
Jumalan valtakuntaan."
26. Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten
voi
pelastua?"
27. Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on
mahdotonta, se on Jumalalle
mahdollista".
28. Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet
siitä, mitä
meillä oli, ja seuranneet sinua".
29. Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille:
ei ole
ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on
luopunut talosta tai
vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai
lapsista,
30. ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja
tulevassa maailmassa iankaikkista elämää".
31. Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille:
"Katso, me
menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin
toteutuva, mitä
profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen
Pojasta.
32. Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan
ja
häväistään ja syljetään;
33. ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä
hän
nousee ylös."
34. Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli
heiltä
niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä
sanottiin.
35. Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien
vieressä
kerjäten.
36. Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli,
mitä se
oli.
37. He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän
ohitse.
38. Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika,
armahda minua!"
39. Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet
vaikenemaan;
mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin
poika, armahda minua!"
40. Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä.
Ja
hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä:
41. "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän
sanoi: "Herra,
että saisin näköni jälleen".
42. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi
on sinut
pelastanut".
43. Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa.
Ja
sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.
|