22
1. Mutta happamattoman leivän juhla, jota pääsiäiseksi
sanotaan,
oli lähellä.
2. Ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, kuinka saisivat
hänet
surmatuksi; sillä he pelkäsivät kansaa.
3. Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi
ja
joka oli yksi niistä kahdestatoista.
4. Ja tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston
päällikköjen kanssa, miten hän saattaisi hänet
heidän käsiinsä.
5. Ja he ihastuivat ja sitoutuivat antamaan hänelle rahaa.
6. Ja hän lupautui ja etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen
hänet
heille ilman melua.
7. Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona
pääsiäislammas
oli teurastettava.
8. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen:
"Menkää ja
valmistakaa meille pääsiäislammas
syödäksemme".
9. Niin he kysyivät häneltä: "Mihin tahdot, että
valmistamme sen?"
10. Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne
kaupunkiin tulee teitä
vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä
siihen taloon,
johon hän menee,
11. ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo sinulle:
Missä on
vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan
opetuslasteni
kanssa?'
12. Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville
varustetun huoneen
yläkerrassa; sinne valmistakaa."
13. Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin
Jeesus oli heille
sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
14. Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja
apostolit hänen
kanssansa.
15. Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla
halannut syödä tämän
pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä
kärsin;
16. sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö,
ennenkuin sen
täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa".
17. Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa
tämä ja jakakaa
keskenänne.
18. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo
viinipuun antia,
ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."
19. Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja
sanoi:
"Tämä on minun ruumiini, joka teidän
edestänne annetaan. Tehkää
se minun muistokseni."
20. Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi:
"Tämä malja on
uusi liitto minun veressäni, joka teidän
edestänne vuodatetaan.
21. Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun
kanssani pöydällä.
22. Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin
säädetty on;
mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet
kavalletaan!"
23. Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä
mahtoi olla
se, joka oli tämän tekevä.
24. Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka
heistä oli
katsottava suurimmaksi.
25. Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat
herroina niitä
hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan
hyväntekijöiksi.
26. Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on
suurin,
se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin
se, joka
palvelee.
27. Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka
palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen
teidän
keskellänne niinkuin se, joka palvelee.
28. Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun
kiusauksissani;
29. ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle
säätänyt,
kuninkaallisen vallan,
30. niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun
valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja
tuomita Israelin
kahtatoista sukukuntaa.
31. Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä
valtaansa,
seuloakseen teitä niinkuin nisuja;
32. mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun
uskosi
raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista
veljiäsi."
33. Niin Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä
olen
valmis menemään sekä vankeuteen että
kuolemaan".
34. Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei
laula tänään
kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi
minua."
35. Ja hän sanoi heille: "Kun minä lähetin teidät ilman
rahakukkaroa
ja laukkua ja kenkiä, puuttuiko teiltä
mitään?" He vastasivat:
"Ei mitään".
36. Niin hän sanoi heille: "Mutta nyt, jolla on kukkaro,
ottakoon
sen mukaansa; niin myös laukun. Ja jolla ei ole,
myyköön
vaippansa ja ostakoon miekan.
37. Sillä minä sanon teille, että minussa pitää käymän toteen
tämän,
mikä kirjoitettu on: 'Ja hänet luettiin
pahantekijäin
joukkoon'. Sillä se, mikä minusta on sanottu, on
täyttynyt."
38. Niin he sanoivat: "Herra, katso, tässä on kaksi
miekkaa". Mutta
hän vastasi heille: "Riittää".
39. Ja hän meni ulos ja lähti tapansa mukaan Öljymäelle, ja
hänen
opetuslapsensa seurasivat häntä.
40. Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: "Rukoilkaa,
ettette joutuisi kiusaukseen".
41. Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui
polvilleen ja rukoili
42. sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta
tämä malja;
älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan
sinun".
43. Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti
häntä.
44. Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä
hartaammin. Ja
hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka
putosivat maahan.
45. Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö,
tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta.
46. Niin hän sanoi
heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa,
ettette joutuisi kiusaukseen."
47. Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli joukko kansaa, ja
yksi
niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli
Juudas, kulki heidän
edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan
hänelle suuta.
48. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas,
suunantamisellako sinä
Ihmisen Pojan kavallat?"
49. Kun nyt ne, jotka olivat hänen ympärillään, näkivät, mitä
oli
tulossa, sanoivat he: "Herra, iskemmekö
miekalla?"
50. Ja eräs heistä iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi
häneltä pois oikean korvan.
51. Mutta Jeesus vastasi sanoen: "Sallikaa vielä
tämäkin". Ja hän
koski hänen korvaansa ja paransi hänet.
52. Niin Jeesus sanoi ylipapeille ja pyhäkön vartioston
päälliköille
ja vanhimmille, jotka olivat tulleet häntä
vastaan: "Niinkuin
ryöväriä vastaan te olette lähteneet miekat ja
seipäät käsissä.
53. Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä,
ettekä
ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta
tämä on teidän
hetkenne ja pimeyden valta."
54. Niin he ottivat hänet kiinni ja kuljettivat pois ja veivät
hänet
ylimmäisen papin taloon. Ja Pietari seurasi
taampana.
55. Ja he virittivät valkean keskelle esipihaa ja asettuivat
yhdessä
istumaan, ja Pietari istui heidän joukkoonsa.
56. Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen istuvan tulen
ääressä,
katseli häntä kiinteästi ja sanoi: "Tämäkin
oli hänen kanssaan".
57. Mutta hän
kielsi sanoen: "Nainen, en tunne häntä".
58. Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja
sanoi:
"Sinäkin olet yksi niistä". Mutta
Pietari sanoi: "Mies, en ole".
59. Ja noin yhden hetken kuluttua vakuutti vielä toinen
sanoen:
"Totisesti, tämä oli myös hänen kanssaan;
sillä onhan hän
galilealainenkin".
60. Mutta Pietari sanoi: "En ymmärrä, mies, mitä
sanot". Ja samassa,
hänen vielä puhuessaan, lauloi kukko.
61. Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti
Herran
sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut:
"Ennenkuin kukko tänään
laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".
62. Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.
63. Ja miehet, jotka pitivät Jeesusta kiinni, pilkkasivat
häntä ja
pieksivät häntä.
64. Ja he peittivät hänen kasvonsa ja kysyivät häneltä sanoen:
"Profetoi, kuka se on, joka sinua
löi!"
65. Ja paljon muita herjaussanoja he puhuivat häntä vastaan.
66. Ja päivän valjetessa kansan vanhimmat ja ylipapit ja
kirjanoppineet kokoontuivat ja veivät hänet
neuvostonsa eteen
67. ja sanoivat: "Jos sinä olet Kristus, niin sano se
meille". Hän
vastasi heille: "Jos minä teille sanon,
niin te ette usko;
68. ja jos kysyn, ette vastaa.
69. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman
oikealla
puolella."
70. Silloin he kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan
Poika?" Hän
vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että
minä olen".
71. Niin he sanoivat: "Mitä me enää todistusta tarvitsemme?
Sillä me
itse olemme kuulleet sen hänen omasta
suustansa."
|