23
1. Ja he nousivat, koko joukko, ja veivät hänet Pilatuksen
eteen.
2. Ja he alkoivat syyttää häntä sanoen: "Tämän me olemme
havainneet
villitsevän kansaamme, kieltävän antamasta
veroja keisarille ja
sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi".
3. Niin Pilatus kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä
juutalaisten
kuningas?" Hän vastasi hänelle ja
sanoi: "Sinäpä sen sanot".
4. Pilatus sanoi ylipapeille ja kansalle: "En minä löydä
mitään
syytä tässä miehessä".
5. Mutta he ahdistivat yhä enemmän ja sanoivat: "Hän
yllyttää
kansaa opettaen kaikkialla Juudeassa, Galileasta
alkaen tänne
asti".
6. Mutta kun Pilatus sen kuuli, kysyi hän, oliko mies
galilealainen.
7. Ja saatuaan tietää hänen olevan Herodeksen hallintoalueelta
hän
lähetti hänet Herodeksen eteen, joka hänkin
niinä päivinä oli
Jerusalemissa.
8. Kun Herodes näki Jeesuksen, ihastui hän suuresti;
sillä hän oli
jo kauan aikaa halunnut nähdä häntä, koska oli
kuullut hänestä,
ja hän toivoi saavansa nähdä häneltä jonkin ihmeen.
9. Ja hän teki Jeesukselle monia kysymyksiä; mutta tämä
ei
vastannut hänelle mitään.
10. Ja ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat siinä ja
syyttivät häntä
kiivaasti.
11. Mutta Herodes joukkoineen kohteli häntä
halveksivasti ja
pilkkasi häntä; ja puetettuaan hänet loistavaan
pukuun hän
lähetti hänet takaisin Pilatuksen eteen.
12. Ja Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi
keskenään;
he olivat näet ennen olleet toistensa
vihamiehiä.
13. Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja
hallitusmiehet ja kansan
14. ja sanoi heille: "Te olette tuoneet minulle
tämän miehen kansan
yllyttäjänä; ja katso, minä olen teidän
läsnäollessanne häntä
tutkinut enkä ole havainnut tätä miestä
syylliseksi mihinkään,
mistä te häntä syytätte,
15. eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin
meille. Ja
katso, hän ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee
kuoleman.
16. Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän."
18. Niin he huusivat kaikki yhdessä, sanoen: "Vie
pois tämä, mutta
päästä meille Barabbas!"
19. Tämä oli heitetty vankeuteen kaupungissa tehdystä
kapinasta sekä
murhasta.
20. Niin Pilatus taas puhui heille, koska hän tahtoi
päästää
Jeesuksen irti.
21. Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat:
"Ristiinnaulitse,
ristiinnaulitse hänet!"
22. Niin hän
puhui heille kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten
on tehnyt? En ole havainnut hänessä mitään,
mistä hän ansaitsisi
kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis hänet
päästän."
23. Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla,
vaatien Jeesusta
ristiinnaulittavaksi; ja heidän huutonsa
pääsivät voitolle.
24. Niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa
täytettäväksi.
25. Ja hän päästi irti sen, joka kapinasta ja murhasta
oli
vankeuteen heitetty ja jota he vaativat, mutta
Jeesuksen hän
antoi alttiiksi heidän mielivallallensa.
26. Ja viedessään häntä pois he saivat käsiinsä Simonin, erään
kyreneläisen, joka tuli vainiolta; ja hänen
olalleen he panivat
ristin kannettavaksi Jeesuksen jäljessä.
27. Ja häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka
valittivat ja itkivät häntä.
28. Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin tyttäret,
älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja
lapsianne.
29. Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita
ovat
hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole
synnyttäneet, ja
rinnat, jotka eivät ole imettäneet'.
30. Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: 'Langetkaa meidän
päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät'.
31. Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten
kuivalle
tapahtuu?"
32. Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen
kanssaan
surmattaviksi.
33. Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan
Pääkallonpaikaksi,
niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä
pahantekijät,
toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.
34. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä
he eivät
tiedä, mitä he tekevät". Ja he jakoivat
keskenään hänen
vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.
35. Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat
häntä
ja sanoivat: "Muita hän on auttanut;
auttakoon itseänsä, jos hän
on Jumalan Kristus, se valittu".
36. Myös sotamiehet pilkkasivat häntä, menivät hänen luoksensa
ja
tarjosivat hänelle hapanviiniä
37. ja sanoivat: "Jos sinä olet juutalaisten kuningas,
niin auta
itseäsi".
38. Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: "Tämä on
juutalaisten
kuningas".
39. Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat,
herjasi
häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi
ja meitä."
40. Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö
sinä edes
pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman
rangaistuksen alainen?
41. Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä
meidän
tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään
pahaa tehnyt."
42. Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet
valtakuntaasi".
43. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon
sinulle: tänä
päivänä pitää sinun oleman minun kanssani
paratiisissa."
44. Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli
pimeys,
jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen,
45. sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi
keskeltä kahtia.
46. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä,
sinun käsiisi
minä annan henkeni". Ja sen sanottuaan hän
antoi henkensä.
47. Mutta kun sadanpäämies näki, mitä tapahtui, kunnioitti hän
Jumalaa ja sanoi: "Totisesti, tämä oli
vanhurskas mies".
48. Ja kun kaikki kansa, ne, jotka olivat kokoontuneet tätä
katselemaan, näkivät, mitä tapahtui, löivät he
rintoihinsa ja
palasivat kukin kotiinsa.
49. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana, myöskin
naiset, jotka olivat seuranneet häntä
Galileasta, ja katselivat
tätä.
50. Ja katso, oli neuvoston jäsen, nimeltä Joosef, hyvä ja
hurskas
mies, joka ei ollut suostunut heidän neuvoonsa
ja tekoonsa.
51. Tämä oli kotoisin juutalaisten kaupungista Arimatiasta, ja
hän
odotti Jumalan valtakuntaa.
52. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista.
53. Ja otettuaan sen alas hän kääri sen liinavaatteeseen. Ja
hän
pani hänet hautaan, joka oli hakattu kallioon ja
johon ei oltu
vielä ketään pantu.
54. Ja silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli
alkamaisillaan.
55. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta,
seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja
kuinka hänen
ruumiinsa sinne pantiin.
56. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia
yrttejä ja
voiteita; mutta sapatin he viettivät
hiljaisuudessa lain käskyn
mukaan.
|