24
1. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat
haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa
hyvänhajuiset yrtit.
2. Ja
he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta.
3. Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran
Jeesuksen
ruumista.
4. Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä
seisoi
heidän edessään säteilevissä vaatteissa.
5. Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin
miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte
elävää kuolleitten
joukosta?
6. Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka
hän
puhui teille vielä ollessaan Galileassa,
7. sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten
käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää
kolmantena päivänä
nouseman ylös'."
8. Niin he muistivat hänen sanansa.
9. Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä
kaikesta niille
yhdelletoista ja kaikille muille.
10. Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat
Maria
Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti,
ja muut naiset
heidän kanssansa.
11. Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta,
eivätkä he
uskoneet heitä.
12. Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän
kurkisti
sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat.
Ja hän meni
pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli
tapahtunut.
13. Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus
nimiseen
kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä
Jerusalemista.
14. Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli
tapahtunut.
15. Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan
tapahtui, että
Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän
kanssansa.
16. Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin
etteivät he
tunteneet häntä.
17. Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä
kävellessänne puhutte
keskenänne?" Niin he seisahtuivat
murheellisina muodoltansa.
18. Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi
hänelle:
"Oletko sinä ainoa muukalainen
Jerusalemissa, joka et tiedä,
mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?"
19. Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat
hänelle: "Sitä, mikä
tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli
profeetta,
voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken
kansan edessä,
20. kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme
antoivat hänet
tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat
hänet.
21. Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava
Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo
kolmas päivä
siitä, kuin nämä tapahtuivat.
22. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet
meidät
hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain
haudalla
23. eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja
sanoivat myös
nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet
hänen elävän.
24. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme,
menivät
haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset
olivat
sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet."
25. Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät
ja hitaat
sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat
ovat puhuneet!
26. Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän
kirkkauteensa?"
27. Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja
selitti
heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa
sanottu.
28. Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin
hän oli
aikovinaan kulkea edemmäksi.
29. Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän
luoksemme, sillä
ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja
jäi heidän luoksensa.
30. Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että
hän
otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.
31. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet.
Ja hän
katosi heidän näkyvistään.
32. Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut
meissä palava,
kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille
kirjoitukset?"
33. Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja
tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne,
jotka olivat heidän
kanssansa.
34. Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja
on
ilmestynyt Simonille".
35. Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka
he
olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.
36. Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän
keskellään ja sanoi heille: "Rauha
teille!"
37. Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat
näkevänsä
hengen.
38. Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet,
ja miksi
nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne?
39. Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä
itse
tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä
ei hengellä ole
lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla
olevan."
40. Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.
41. Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan
ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko
teillä täällä jotakin
syötävää?"
42. Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa.
43. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.
44. Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani,
kun minä
puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne,
että kaiken
pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu
Mooseksen
laissa ja profeetoissa ja psalmeissa".
45. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään
kirjoitukset.
46. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että
Kristus oli
kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva
kuolleista,
47. ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on
saarnattava
hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen
Jerusalemista.
48. Te olette tämän todistajat.
49. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on
luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa,
kunnes teidän
päällenne puetaan voima korkeudesta."
50. Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti
kätensä ja siunasi heidät.
51. Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja
hänet
otettiin ylös taivaaseen.
52. Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti
iloiten.
53. Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.
|