10
1. "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene
ovesta
lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on
varas ja
ryöväri.
2. Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten
paimen.
3. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen
ääntänsä; ja
hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät
ulos.
4. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä,
ja
lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen
äänensä.
5. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska
eivät tunne vierasten ääntä."
6. Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät
ymmärtäneet,
mitä hänen puheensa tarkoitti.
7. Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti
minä sanon
teille: minä olen lammasten ovi.
8. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita
ja
ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä
kuulleet.
9. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle,
niin hän
pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos
ja löytävä
laitumen.
10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja
tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi
elämä ja olisi
yltäkylläisyys.
11. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten
edestä.
12. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia
lampaat
eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän
jättää lampaat
ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
13. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä
lampaista.
14. Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja
minun omani
tuntevat minut,
15. niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja
minä annan
henkeni lammasten edestä.
16. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole
tästä
lammastarhasta; myös niitä tulee minun
johdattaa, ja ne saavat
kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja
yksi paimen.
17. Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan
henkeni, että
minä sen jälleen ottaisin.
18. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen
itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla
on valta ottaa
se jälleen; sen käskyn minä olen saanut
Isältäni."
19. Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken
näiden sanain
tähden.
20. Ja useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja,
ja hän on
järjiltään; mitä te häntä kuuntelette?"
21. Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole riivatun
sanoja; eihän riivaaja
voi avata sokeain silmiä?"
22. Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla
Jerusalemissa, ja
oli talvi.
23. Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon
pylväskäytävässä.
24. Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat
hänelle: "Kuinka
kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä?
Jos sinä olet
Kristus, niin sano se meille suoraan."
25. Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen
teille, ja te ette
usko. Ne teot, joita minä teen Isäni
nimessä, ne todistavat
minusta.
26. Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.
27. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne,
ja ne
seuraavat minua.
28. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät
ikinä
huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
29. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi
kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun
Isäni kädestä.
30. Minä ja Isä
olemme yhtä."
31. Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä
hänet.
32. Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille
monta hyvää
tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se,
jonka tähden te
tahdotte minut kivittää?"
33. Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me
emme sinua
kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska
sinä, joka olet
ihminen, teet itsesi Jumalaksi".
34. Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole
kirjoitettuna:
'Minä sanoin: te olette jumalia'?
35. Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli -
ja
Raamattu ei voi raueta tyhjiin -
36. niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja
lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa',
sentähden että
minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'?
37. Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
38. Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan
minua,
uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan
ja
ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun
olevan Isässä."
39. Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti
pois
heidän käsistänsä.
40. Ja hän meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan,
missä
Johannes ensin kastoi, ja viipyi siellä.
41. Ja monet tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes
ei tehnyt
yhtäkään tunnustekoa; mutta kaikki, mitä
Johannes sanoi tästä,
on totta".
42. Ja monet siellä uskoivat häneen.
|