11
1. Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen
sisarensa
Martan kylästä, oli sairaana.
2. Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja
pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus,
joka sairasti,
oli hänen veljensä.
3. Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan:
"Herra, katso,
se, joka on sinulle rakas, sairastaa".
4. Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole
kuolemaksi,
vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen
kautta
kirkastuisi".
5. Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.
6. Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä
paikassa,
missä hän oli, vielä kaksi päivää;
7. mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen:
"Menkäämme
taas Juudeaan".
8. Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, äsken
juutalaiset
yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet
sinne!"
9. Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista
hetkeä? Joka
vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä
hän näkee tämän
maailman valon.
10. Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä
ei hänessä
ole valoa."
11. Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille:
"Ystävämme Lasarus
nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet
unesta".
12. Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos
hän nukkuu, niin
hän tulee terveeksi".
13. Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas
luulivat hänen
puhuneen unessa-nukkumisesta.
14. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus
on kuollut,
15. ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut
siellä,
jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen
tykönsä".
16. Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi
toisille
opetuslapsille: "Menkäämme mekin sinne,
kuollaksemme hänen
kanssansa".
17. Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä
päivää oli
ollut haudassa.
18. Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin
viidentoista vakomitan
päässä.
19. Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian
luokse
lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta.
20. Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän
häntä
vastaan; mutta Maria istui kotona.
21. Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä
olisit ollut
täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.
22. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle
kaiken, mitä
sinä Jumalalta anot."
23.
Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös".
24. Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen
nousevan
ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä".
25. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus
ja elämä; joka
uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko
sen?"
27. Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että
sinä olet
Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva
maailmaan".
28. Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa
Marian
sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu
sinua".
29. Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen
luoksensa.
30. Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä
siinä
paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.
31. Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa
häntä
lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan
ja lähtevän ulos,
seurasivat he häntä, luullen hänen menevän
haudalle, itkemään
siellä.
32. Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet,
lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi
hänelle: "Herra, jos
sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi
kuollut".
33. Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden
juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään
syvän liikutuksen
valtaan ja vapisi;
34. ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle:
"Herra, tule ja katso".
35. Ja Jeesus itki.
36. Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän
oli
hänelle!"
37. Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi
sokean
silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä
olisi kuollut?"
38. Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni
haudalle; ja
se oli luola, ja sen suulla oli kivi.
39. Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta,
kuolleen sisar, sanoi
hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän
on ollut haudassa
neljättä päivää".
40. Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle,
että jos
uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan
kirkkauden?"
41.
Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja
sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet
minua kuullut.
42. Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta
kansan
tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän
sanon, että he
uskoisivat sinun lähettäneen minut."
43. Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä:
"Lasarus, tule
ulos!"
44. Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin
käärittyinä, ja
hänen kasvojensa ympärille oli kääritty
hikiliina. Jeesus sanoi
heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen
mennä".
45. Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian
luokse ja
nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
46. Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja puhuivat
heille, mitä Jeesus oli tehnyt.
47. Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja
sanoivat:
"Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee
paljon tunnustekoja?
48. Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen,
ja
roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan
että kansan."
49. Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen
pappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään
50. ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen
kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa
hukkuu".
51. Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli
sinä
vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että
Jeesus oli kuoleva
kansan edestä,
52. eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen
yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.
53. Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös
tappaa
hänet.
54. Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten
keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata
olevaan paikkaan,
Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän
oleskeli
opetuslapsineen.
55. Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet
menivät
maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen
pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan
itsensä.
56. Ja he etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan
pyhäkössä: "Mitä arvelette? Eikö hän
tullekaan juhlille?"
57. Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä,
että jos
joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli
annettava se ilmi, jotta
he ottaisivat hänet kiinni.
|