5
1. Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira
myivät maatilan,
2. ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän
toi ja
pani apostolien jalkojen eteen.
3. Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana
täyttänyt sinun
sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä
ja kätkit osan
maatilan hinnasta?
4. Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin
jälkeenkin
sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi
tämän tehdä? Et
sinä ole valhetellut ihmisille, vaan
Jumalalle."
5. Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti
henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka
sen kuulivat.
6. Ja nuoret
miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet
pois ja hautasivat.
7. Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä
tiennyt, mitä oli tapahtunut.
8. Niin Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle:
siihenkö hintaan te
myitte maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä,
juuri siihen hintaan".
9. Mutta Pietari sanoi hänelle: "Miksi olette
yksissä neuvoin
käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden
jalat, jotka
hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja
he kantavat
sinutkin pois."
10. Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja
heitti henkensä;
ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he
hänet kuolleena,
kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen
miehensä viereen.
11. Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki
ne, jotka
tämän kuulivat.
12. Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta
tunnustekoa
ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti
koolla Salomon
pylväskäytävässä.
13. Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta
kansa piti
heitä suuressa kunniassa.
14. Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat
Herraan, sekä
miehiä että naisia suuret joukot.
15. Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin
vuoteille ja
paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa
sattuisi
johonkuhun heistä.
16. Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli
paljon kansaa,
ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien
vaivaamia, ja ne
kaikki tulivat parannetuiksi.
17. Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka
olivat hänen
puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat
kiihkoa täyteen
18. ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät
yleiseen
vankihuoneeseen.
19. Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei
heidät ulos
ja sanoi:
20. "Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä
kansalle kaikki
tämän elämän sanat".
21. Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön
ja
opettivat. Niin saapui ylimmäinen pappi ja ne,
jotka olivat
hänen puolellansa, ja he kutsuivat koolle
neuvoston ja
israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he
lähettivät noutamaan
heitä vankilasta.
22. Mutta kun oikeudenpalvelijat tulivat vankilaan,
eivät he
löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin
ja kertoivat,
23. sanoen: "Vankilan me kyllä huomasimme hyvin
tarkasti suljetuksi
ja vartijat seisomassa ovien edessä; mutta kun
avasimme, emme
sisältä ketään löytäneet".
24. Kun pyhäkön vartioston päällikkö ja ylipapit
kuulivat nämä
sanat, eivät he tienneet, mitä heistä ajatella
ja mitä tästä
tulisi.
25. Niin tuli joku ja kertoi heille: "Katso, ne
miehet, jotka te
panitte vankilaan, seisovat pyhäkössä ja
opettavat kansaa".
26. Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti
heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he
pelkäsivät, että kansa
heidät kivittäisi.
27. Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja
ylimmäinen
pappi kuulusteli heitä
28. ja sanoi: "Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä
opettamasta
tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet
Jerusalemin
opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän
päällemme tuon miehen
veren".
29. Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat:
"Enemmän
tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.
30. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te
ripustitte puuhun ja surmasitte.
31. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi
ja
Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja
syntien
anteeksiantamusta.
32. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä
Henki,
jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä
tottelevat."
33. Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he
tahtoivat tappaa heidät.
34. Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel,
lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja
hän käski viedä
miehet vähäksi aikaa ulos.
35. Sitten hän sanoi neuvostolle: "Israelin miehet,
kavahtakaa, mitä
aiotte tehdä näille miehille.
36. Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin
olevansa, ja
häneen liittyi noin neljäsataa miestä; hänet
tapettiin, ja
kaikki, jotka olivat häneen suostuneet, hajotettiin,
ja he
joutuivat häviöön.
37. Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon
päivinä ja vietteli kansaa luopumaan
puolellensa; hänkin hukkui,
ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen,
hajotettiin.
38. Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä
miehistä ja
antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli
tämä teko on
ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa;
39. mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä
kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi
sotiviksi itse
Jumalaa vastaan."
40. Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat
apostolit
sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä
puhumasta
Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään.
41. Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että
olivat
katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä
Jeesuksen nimen
tähden.
42. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä
ja
kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta
Jeesuksesta.
|