7
1. Niin ylimmäinen pappi sanoi: "Onko niin?"
2. Stefanus sanoi:
"Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden
Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille
hänen ollessaan
Mesopotamiassa, ennenkuin hän oli asettunut
asumaan Harraniin,
3. ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi ja mene
siihen
maahan, jonka minä sinulle osoitan'.
4. Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan
Harraniin. Ja kun hänen isänsä oli kuollut,
siirsi Jumala hänet
tähän maahan, jossa te nyt asutte.
5. Eikä hän antanut hänelle siinä perintöosaa, ei jalan
leveyttäkään, vaan lupasi, Aabrahamin vielä
lapsetonna ollessa,
antaa sen hänelle ja hänen siemenelleen hänen
jälkeensä.
6. Ja Jumala puhui näin: 'Hänen jälkeläisensä tulevat olemaan
muukalaisina vieraalla maalla, ja siellä ne
tekevät heidät
orjiksensa ja sortavat heitä neljäsataa vuotta;
7. ja sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, minä olen
tuomitseva',
sanoi Jumala, 'ja sen jälkeen he lähtevät sieltä
ja palvelevat
minua tässä paikassa'.
8. Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja
niin
Aabrahamille syntyi Iisak, ja hän ympärileikkasi
hänet
kahdeksantena päivänä, ja Iisakille syntyi
Jaakob, ja Jaakobille
ne kaksitoista kantaisää.
9. Ja kantaisät kadehtivat Joosefia ja myivät hänet
Egyptiin. Mutta
Jumala oli hänen kanssansa
10. ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Ja
hän antoi
hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin
kuninkaan, edessä; ja
tämä pani hänet Egyptin ja kaiken huoneensa
haltijaksi.
11. Ja tuli nälänhätä koko Egyptiin ja Kanaaniin ja
suuri vaiva,
eivätkä meidän isämme saaneet mistään ravintoa.
12. Mutta kun Jaakob kuuli Egyptissä olevan viljaa,
lähetti hän
meidän isämme sinne ensimmäisen kerran.
13. Ja toisella kerralla veljet tunsivat Joosefin, ja
farao sai
tietää Joosefin sukuperän.
14. Niin Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä
Jaakobin ja koko
sukunsa, seitsemänkymmentä viisi henkeä.
15. Ja Jaakob meni Egyptiin ja kuoli siellä, niin myös
kuolivat
isämme,
16. ja heidät siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen
hautaan, jonka
Aabraham oli rahalla ostanut Emmorin lapsilta
Sikemissä.
17. Mutta sitä mukaa kuin lähestyi sen lupauksen aika,
jonka Jumala
oli Aabrahamille antanut, kasvoi kansa ja
lisääntyi Egyptissä,
18. kunnes Egyptiä hallitsemaan nousi toinen kuningas,
joka ei
Joosefista mitään tiennyt.
19. Tämä kohteli kavalasti meidän kansaamme ja sorti
meidän isiämme
ja pakotti heidät panemaan heitteille pienet
lapsensa, etteivät
ne jäisi eloon.
20. Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle
otollinen. Häntä elätettiin kolme kuukautta
isänsä kodissa.
21. Mutta kun hänet oli pantu heitteille, otti faraon
tytär hänet ja
kasvatti hänet pojaksensa.
22. Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten
viisauteen, ja hän
oli voimallinen sanoissa ja teoissa.
23. Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta,
heräsi hänen
sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä,
israelilaisia.
24. Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän
puolusti
häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi
egyptiläisen
kuoliaaksi.
25. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä
kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he
eivät sitä
ymmärtäneet.
26. Seuraavana päivänä hän ilmestyi heidän luoksensa, heidän
riidellessään, ja koetti saada heitä sopimaan
sanoen: 'Tehän
olette veljiä, miehet; miksi teette vääryyttä
toisillenne?'
27. Mutta se, joka teki lähimmäisellensä vääryyttä, työnsi
hänet
pois ja sanoi: 'Kuka on asettanut sinut meidän
päämieheksemme ja
tuomariksemme?
28. Aiotko tappaa minutkin, niinkuin eilen tapoit egyptiläisen?'
29. Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena
Midianin
maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa.
30. Ja kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, ilmestyi hänelle
Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan
orjantappurapensaan
liekissä.
31. Kun Mooses sen näki, ihmetteli hän tätä näkyä; ja kun hän
meni
tarkemmin katsomaan, kuului Herran ääni, joka
sanoi:
32. 'Minä olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja
Jaakobin Jumala'. Niin Mooses alkoi vapista eikä
tohtinut katsoa
sinne.
33. Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi; sillä
paikka, jossa seisot, on pyhä maa.
34. Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut
heidän
huokauksensa, ja minä olen astunut alas
vapauttamaan heidät. Ja
nyt, tule tänne, minä lähetän sinut Egyptiin.'
35. Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: 'Kuka sinut on
asettanut päämieheksi ja tuomariksi?', hänet
Jumala lähetti
päämieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kautta,
joka hänelle
orjantappurapensaassa oli ilmestynyt.
36. Hän johdatti heidät sieltä pois, tehden ihmeitä ja
tunnustekoja
Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja
erämaassa
neljänäkymmenenä vuotena.
37. Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 'Profeetan,
minun
kaltaiseni, Jumala on teille herättävä teidän
veljienne
joukosta'.
38. Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin
kanssa,
joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös
isiemme kanssa;
ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi.
39. Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan
työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä
jälleen
Egyptiin,
40. sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän
edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on
tapahtunut Moosekselle,
hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta'.
41. Ja he tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja
epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä.
42. Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan
taivaan sotajoukkoa, niinkuin on kirjoitettu
profeettain
kirjassa: 'Toitteko te teurasuhreja ja muita
uhreja minulle
erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin
heimo?
43. Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan
tähteä,
niitä kuvia, jotka te olitte tehneet
kumarrettaviksenne. Sentähden minä siirrän
teidät toiselle
puolelle Babylonin.'
44. Todistuksen maja oli meidän isillämme erämaassa, niinkuin
hän,
joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen
tehtäväksi, sen kaavan
mukaan, minkä Mooses oli nähnyt.
45. Ja meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat
sen
Joosuan johdolla maahan, minkä he valtasivat
pakanoilta, jotka
Jumala karkoitti meidän isiemme tieltä. Näin oli
Daavidin
päiviin saakka.
46. Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi
valmistaa
majan Jaakobin Jumalalle.
47. Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi.
48. Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa;
sillä
näin sanoo profeetta:
49. 'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni
astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle
rakentaisitte,
sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun
leposijani?
50. Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?'
51. Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja
korvilta, aina
te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän
isänne, niin
tekin.
52. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He
tappoivat
ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista,
jonka
kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette
tulleet,
53. te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette
sitä
pitäneet."
54. Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä,
ja he
kiristelivät hänelle hampaitansa.
55. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen
päin ja
näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan
Jumalan oikealla
puolella
56. ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja
Ihmisen Pojan
seisovan Jumalan oikealla puolella".
57. Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja
karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
58. ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja
todistajat
riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen
jalkojen juureen.
59. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi:
"Herra
Jeesus, ota minun henkeni!"
60. Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä:
"Herra,
älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui
pois.
|