8
1. Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä
päivänä
nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa
vastaan; ja kaikki
hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian
paikkakuntia, paitsi
apostolit.
2. Ja muutamat jumalaapelkääväiset miehet hautasivat
Stefanuksen ja
pitivät hänelle suuret valittajaiset.
3. Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja
raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät
vankeuteen.
4. Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta
toiseen
ja julistivat evankeliumin sanaa.
5. Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille
Kristusta.
6. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus
puhui,
kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne
tunnusteot, jotka
hän teki.
7. Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät
pois
huutaen suurella äänellä; ja moni halvattu ja
rampa parani.
8. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa.
9. Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä
Simon, joka
harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian
kansaa sanoen
olevansa jokin suuri;
10. ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja
sanoivat:
"Tämä mies on se Jumalan voima, jota
kutsutaan 'suureksi'".
11. Ja he kuuntelivat häntä sentähden, että hän kauan
aikaa oli
noituuksillaan heitä hämmästyttänyt.
12. Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia
Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen
nimestä, niin he
ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.
13. Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän
pysytteli
Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja
suuria,
voimallisia tekoja hän hämmästyi.
14. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa,
kuulivat, että
Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan,
lähettivät he heidän
tykönsä Pietarin ja Johanneksen.
15. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä,
että he
saisivat Pyhän Hengen;
16. sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä,
vaan he
olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen
nimeen.
17. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he
saivat Pyhän
Hengen.
18. Mutta kun Simon näki, että Henki annettiin sille,
jonka päälle
apostolit panivat kätensä, toi hän heille rahaa
19. ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen
päälle minä
käteni panen, se saa Pyhän Hengen".
20. Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun
kanssasi
kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan
rahalla
saatavissa.
21. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä
sinun
sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä.
22. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja
rukoile Herraa
- jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle
anteeksi
annetaan.
23. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea
ja kiinni
vääryyden siteissä."
24. Niin Simon vastasi ja sanoi: "Rukoilkaa te
minun edestäni
Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään siitä,
mitä te olette
sanoneet".
25. Ja kun he olivat todistaneet ja Herran sanaa
puhuneet, palasivat
he Jerusalemiin ja julistivat evankeliumia
monessa Samarian
kylässä.
26. Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen:
"Nouse ja mene
puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista
alas
Gassaan ja on autio".
27. Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki
etiopialainen
mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra,
mahtava mies ja
koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut
Jerusalemiin
rukoilemaan
28. ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki
profeetta
Esaiasta.
29. Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele
lähellä
noita vaunuja".
30. Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta
Esaiasta ja sanoi: "Ymmärrätkö myös, mitä
luet?"
31. Niin hän sanoi: "Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei
kukaan minua
opasta?" Ja hän pyysi Filippusta nousemaan
ja istumaan
viereensä.
32. Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: "Niinkuin
lammas hänet
viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti
keritsijänsä
edessä, niin ei hänkään suutansa avaa.
33. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois.
Kuka
kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä
otetaan pois
maan päältä."
34. Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: "Minä pyydän
sinua:
sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö
vai jostakin
toisesta?"
35. Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta
julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
36. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra
sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä
estää kastamasta minua?"
38. Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen,
sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi
hänet.
39. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran
Henki
Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää
nähnyt. Ja hän
jatkoi matkaansa iloiten.
40. Mutta Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri
ja
julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa, kunnes
tuli
Kesareaan.
|