13
1. Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia:
Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi,
ja Lukius,
kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas
Herodeksen
kasvinkumppani, ja Saulus.
2. Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja
paastotessaan
Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle
Barnabas ja Saulus siihen
työhön, johon minä olen heidät kutsunut".
3. Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä
heidän
päällensä ja laskivat heidät menemään.
4. Niin he Pyhän Hengen lähettäminä menivät Seleukiaan ja
purjehtivat sieltä Kyproon.
5. Ja tultuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa
juutalaisten
synagoogissa, ja heillä oli mukanaan myös
Johannes, palvelijana.
6. Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti,
tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan ja
väärän
profeetan, jonka nimi oli Barjeesus.
7. Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen, luona, joka
oli
ymmärtäväinen mies. Tämä kutsui luoksensa
Barnabaan ja Sauluksen
ja halusi kuulla Jumalan sanaa.
8. Mutta Elymas, noita - sillä niin tulkitaan hänen
nimensä -
vastusti heitä, koettaen kääntää käskynhaltijaa
pois uskosta.
9. Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä Pyhää
Henkeä loi
katseensa häneen
10. ja sanoi: "Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä
ja kavaluutta
täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken
vanhurskauden vihollinen,
etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?
11. Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja
sinä tulet
sokeaksi etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan
asti." Ja heti
lankesi hänen päällensä synkeys ja pimeys, ja
hän kävi ympäri ja
etsi taluttajaa.
12. Kun nyt käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut,
niin hän uskoi,
ihmetellen Herran oppia.
13. Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut
Pafosta, tulivat
he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi
heistä ja palasi
Jerusalemiin.
14. Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat
Pisidian
Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan
sapatinpäivänä ja
istuutuivat.
15. Ja sittenkuin lakia ja profeettoja oli luettu,
lähettivät
synagoogan esimiehet sanomaan heille:
"Miehet, veljet, jos
teillä on jokin kehoituksen sana kansalle, niin
puhukaa".
16. Niin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi:
"Te Israelin
miehet ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaa!
17. Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme
ja korotti
tämän kansan, heidän muukalaisina ollessaan
Egyptin maassa, ja
vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella,
18. ja hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä
vuotta
erämaassa
19. ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi
niiden maan
heille perinnöksi.
20. Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen
jälkeen hän
antoi heille tuomareita profeetta Samueliin
saakka.
21. Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille
Saulin,
Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta,
neljäksikymmeneksi
vuodeksi.
22. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille
kuninkaaksi
Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: 'Minä
olen löytänyt
Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen
miehen, joka on tekevä
kaikessa minun tahtoni'.
23. Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan
antanut tulla
Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi,
24. sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli
saarnannut
parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle.
25. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi
hän: 'En minä
ole se, joksi minua luulette; mutta katso, minun
jälkeeni tulee
se, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista
riisumaan'.
26. Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te, jotka
Jumalaa
pelkäätte, meille on tämän pelastuksen sana
lähetetty.
27. Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän
hallitusmiehensä
eivät Jeesusta tunteneet, niin he tuomitessaan
hänet myös
toteuttivat profeettain sanat, joita kunakin
sapattina luetaan;
28. ja vaikka he eivät löytäneet mitään, mistä hän olisi kuoleman
ansainnut, anoivat he Pilatukselta, että hänet
surmattaisiin.
29. Ja kun he olivat täyttäneet kaiken, mikä hänestä on
kirjoitettu,
ottivat he hänet alas puusta ja panivat hautaan.
30. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista.
31. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat
tulleet
hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka
nyt ovat hänen
todistajansa kansan edessä.
32. Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on
isille
annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme,
herättäen
Jeesuksen,
33. niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä
olet
minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut
synnyttänyt'.
34. Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää
palaja
katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin:
'Minä annan teille
pyhät ja lujat Daavidin armot'.
35. Sentähden hän myös toisessa paikassa sanoo: 'Sinä et salli
Pyhäsi nähdä katoavaisuutta'.
36. Sillä kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut,
nukkui
hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki
katoavaisuuden.
37. Mutta hän, jonka Jumala herätti, ei nähnyt katoavaisuutta.
38. Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen
kauttansa julistetaan teille syntien
anteeksiantamus
39. ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi,
vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet
Mooseksen lain kautta
vanhurskaiksi tulla.
40. Kavahtakaa siis, ettei teitä kohtaa se, mikä on puhuttu
profeetoissa:
41. 'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa;
sillä minä
teen teidän päivinänne teon, teon, jota ette
uskoisi, jos joku
sen kertoisi teille'."
42. Kun he lähtivät ulos, pyydettiin heitä puhumaan näitä
asioita
tulevanakin sapattina.
43. Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet
juutalaiset ja
jumalaapelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja
Barnabasta, jotka
puhuivat heille ja kehoittivat heitä pysymään
Jumalan armossa.
44. Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki
kuulemaan
Jumalan sanaa.
45. Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa
täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan
ja herjasivat.
46. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja
sanoivat:
"Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava;
mutta koska te
työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne
mahdollisiksi
iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme
pakanain
puoleen.
47. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut
sinut
pakanain valkeudeksi, että sinä olisit
pelastukseksi maan ääriin
asti'."
48. Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran
sanaa ja
uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt
iankaikkiseen elämään.
49. Ja Herran sanaa levitettiin kaikkeen siihen maakuntaan.
50. Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääväisiä ylhäisiä
naisia
ja kaupungin ensimmäisiä miehiä ja nostivat
vainon Paavalia ja
Barnabasta vastaan, ja ne ajoivat heidät pois
alueiltansa.
51. Niin he pudistivat tomun jaloistansa heitä vastaan ja
menivät
Ikonioniin.
52. Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä
Hengellä.
|