15
1. Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä:
"Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin
Mooses on säätänyt,
ette voi pelastua".
2. Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti
väittelivät heitä vastaan, niin päätettiin, että
Paavalin ja
Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä
tämän
riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten
tykö
Jerusalemiin.
3. Niin seurakunta varusti heidät matkalle, ja he kulkivat
Foinikian ja Samarian kautta ja kertoivat
pakanain
kääntymyksestä ja ilahuttivat sillä suuresti
kaikkia veljiä.
4. Ja kun he saapuivat Jerusalemiin, niin seurakunta ja
apostolit
ja vanhimmat ottivat heidät vastaan; ja he
kertoivat, kuinka
Jumala oli ollut heidän kanssansa ja tehnyt
suuria.
5. Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat
tulleet uskoon, ja sanoivat: "Heidät on
ympärileikattava ja
heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen
lakia".
6. Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä
asiaa.
7. Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille:
"Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala
jo kauan aikaa sitten
teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että
pakanat minun
suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja
tulisivat uskoon.
8. Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän
puolestansa, antaen
heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin.
9. eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken,
sillä hän
puhdisti heidän sydämensä uskolla.
10. Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte
panna
opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän
isämme emmekä
mekään ole jaksaneet kantaa?
11. Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta
pelastuvamme,
samalla tapaa kuin hekin."
12. Niin koko joukko vaikeni, ja he kuuntelivat
Barnabasta ja
Paavalia, jotka kertoivat, kuinka suuria
tunnustekoja ja ihmeitä
Jumala oli tehnyt pakanain keskuudessa heidän
kauttansa.
13. Kun he olivat lakanneet puhumasta, lausui Jaakob:
"Miehet,
veljet, kuulkaa minua!
14. Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi
pakanain
puoleen ottaakseen heistä kansan omalle
nimellensä.
15. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat,
sillä näin on
kirjoitettu:
16. 'Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen
Daavidin sortuneen
majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen
jälleen pystyyn,
17. että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä
kaikki
pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo
Herra, joka
tämän tekee,
18. mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista'.
19. Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa
niitä,
jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen,
20. vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää
karttaman
epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa,
josta ei veri
ole laskettu, sekä verta.
21. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa
julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa
jokaisena
sapattina."
22. Silloin apostolit ja vanhimmat ja koko seurakunta
näkivät
hyväksi valita keskuudestaan muutamia miehiä ja
lähettää heidät
Antiokiaan Paavalin ja Barnabaan mukana,
nimittäin Juudaan, jota
kutsuttiin Barsabbaaksi, ja Silaan, jotka olivat
johtavia miehiä
veljien joukossa;
23. ja kirjoittivat heidän mukaansa näin kuuluvan
kirjeen: "Me
apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne,
lähetämme teille,
pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa
ja Syyriassa ja
Kilikiassa, tervehdyksen.
24. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä
lähteneet, joille
emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan
tehneet teidät
levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne
hämmennyksiin,
25. niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita
miehiä ja
lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden
veljiemme Barnabaan ja
Paavalin kanssa,
26. jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme
Jeesuksen
Kristuksen nimen tähden.
27. Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla
ilmoittavat teille saman.
28. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei
teidän
päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä
välttämättömät:
29. että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa,
josta ei
veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä
vältätte, niin
teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
30. Niin heidät lähetettiin matkalle, ja he tulivat
Antiokiaan;
siellä he kutsuivat koolle seurakunnan ja
antoivat heille
kirjeen.
31. Ja
kun he olivat sen lukeneet, iloitsivat he tästä
lohdutuksesta.
32. Ja Juudas ja Silas, jotka itsekin olivat profeettoja,
kehoittivat veljiä monin sanoin ja vahvistivat
heitä.
33. Ja heidän viivyttyään siellä jonkin aikaa veljet laskivat
heidät
rauhassa palaamaan niiden tykö, jotka olivat
heidät lähettäneet.
35. Ja Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja
julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa.
36. Mutta muutamien päivien kuluttua Paavali sanoi
Barnabaalle:
"Lähtekäämme takaisin kaikkiin niihin
kaupunkeihin, joissa
olemme julistaneet Herran sanaa, katsomaan
veljiä, miten heidän
on".
37. Niin Barnabas tahtoi ottaa mukaan Johanneksenkin, jota
kutsuttiin Markukseksi.
38. Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan,
koska
hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut
heidän kanssaan
lähtenyt työhön.
39. Ja he kiivastuivat niin, että erkanivat toisistaan, ja
Barnabas
otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyproon.
40. Mutta Paavali valitsi Silaan, ja veljet jättivät hänet
Herran
armon haltuun, ja hän lähti matkalle.
41. Ja hän vaelsi läpi Syyrian ja Kilikian vahvistaen
seurakuntia.
|