16
1. Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä
oli
eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli
uskovaisen
juutalaisvaimon poika, mutta isä oli
kreikkalainen.
2. Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa,
todistivat hyvää.
3. Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja
ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita
oli niillä
paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että
hänen isänsä oli
kreikkalainen.
4. Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin,
antoivat
he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka
apostolit ja
Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet.
5. Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä
päivältä
yhä enemmän jäseniä.
6. Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä
Henki
esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa.
7. Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan,
mutta
Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä.
8. Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen.
9. Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies
seisoi ja pyysi
häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta
meitä".
10. Ja kun hän oli nähnyt sen näyn, niin me kohta
tahdoimme päästä
lähtemään Makedoniaan, sillä me käsitimme, että
Jumala oli
kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia.
11. Kun nyt olimme purjehtineet Trooaasta, kuljimme
suoraan
Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliin,
12. ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki
siinä osassa
Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa me
viivyimme muutamia
päiviä.
13. Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin
ulkopuolelle, joen
rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan,
ja istuimme sinne
ja puhuimme kokoontuneille naisille.
14. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista,
jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja
Herra avasi hänen
sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali
puhui.
15. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi
hän
meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan
uskovaisena, niin
tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä". Ja hän vaati meitä.
16. Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että
meitä
vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli
tietäjähenki ja joka
tuotti paljon tuloja isännilleen
ennustamisellaan.
17. Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen:
"Nämä miehet ovat
korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka
julistavat teille
pelastuksen tien".
18. Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi
Paavalia, ja hän
kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen
Kristuksen nimessä minä
käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti
sillä hetkellä.
19. Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen
toivo oli heiltä
kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni
ja vetivät heidät
torille hallitusmiesten eteen.
20. Ja vietyänsä heidät päällikköjen eteen he sanoivat:
"Nämä miehet
häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa; he ovat
juutalaisia
21. ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa
omaksua eikä
noudattaa, koska me olemme roomalaisia".
22. Ja kansakin nousi heitä vastaan, ja päälliköt
revittivät heiltä
vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla.
23. Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät
he heidät
vankeuteen ja käskivät vanginvartijan tarkasti
vartioida heitä.
24. Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät
sisimpään
vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun.
25. Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat
rukouksissa ja
veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit
kuuntelivat heitä.
26. Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että
vankilan
perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet
aukenivat, ja
kaikkien kahleet irtautuivat.
27. Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan
auki,
veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä,
luullen vankien
karanneen.
28. Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee
itsellesi
mitään pahaa, sillä me kaikki olemme
täällä".
29. Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten
Paavalin ja Silaan eteen.
30. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun
pitää
tekemän, että minä pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä
pelastut,
niin myös sinun perhekuntasi".
32. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka
hänen
kodissansa olivat.
33. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
heidän
haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa
kastettiin kohta.
34. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian
ja
riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen
perheensä oli tullut
Jumalaan uskovaksi.
35. Päivän tultua päälliköt lähettivät oikeudenpalvelijat sanomaan:
"Päästä irti ne miehet".
36. Niin vanginvartija ilmoitti tämän Paavalille sanoen:
"Päälliköt
ovat lähettäneet sanan, että teidät on
päästettävä irti;
lähtekää siis nyt ulos ja menkää rauhassa".
37. Mutta Paavali sanoi heille: "He ovat julkisesti,
vieläpä ilman
tuomiota, ruoskineet meitä, jotka olemme Rooman
kansalaisia, ja
ovat heittäneet meidät vankeuteen; ja nytkö he
salaa ajaisivat
meidät tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot itse ja viekööt
meidät
ulos."
38. Ja oikeudenpalvelijat kertoivat ne sanat päälliköille;
niin nämä
peljästyivät kuullessaan heidän olevan
roomalaisia,
39. ja he tulivat ja suostuttelivat heitä ja veivät heidät
ulos ja
pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista.
40. Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään
veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois.
|