17
1. Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat
Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga.
2. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja
keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa,
lähtien
kirjoituksista,
3. selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja
nouseman
kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota
minä teille julistan,
on Kristus".
4. Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin
ja
Silaaseen, niin myös suuri joukko
jumalaapelkääväisiä
kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset.
5. Mutta juutalaiset joutuivat kiihkoon ja ottivat avukseen
muutamia pahanilkisiä miehiä joutoväestä,
haalivat kansaa kokoon
ja nostivat kaupungissa metelin. He asettuivat
Jaasonin talon
edustalle ja hakivat Paavalia ja Silasta
viedäkseen heidät
kansan eteen.
6. Mutta kun he eivät heitä löytäneet, raastoivat he Jaasonin
ja
muutamia veljiä kaupungin hallitusmiesten eteen
ja huusivat:
"Nuo koko maailman villitsijät ovat
tännekin tulleet,
7. ja heidät Jaason on ottanut vastaan; ja nämä kaikki tekevät
vastoin keisarin asetuksia, sanoen erään toisen,
Jeesuksen,
olevan kuninkaan".
8. Kun kansa ja hallitusmiehet tämän kuulivat, tulivat
he
levottomiksi.
9. Ja nämä ottivat takauksen Jaasonilta ja muilta ja
päästivät
heidät.
10. Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja
Silaan
Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne,
menivät he
juutalaisten synagoogaan.
11. Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset;
he ottivat
sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka
päivä
kirjoituksia, oliko asia niin.
12. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset
kreikkalaiset
naiset ja miehet.
13. Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää,
että Paavali
Bereassakin julisti Jumalan sanaa, tulivat he
sinnekin
yllyttämään ja kiihoittamaan kansaa.
14. Silloin veljet heti lähettivät Paavalin menemään
meren rantaan;
mutta sekä Silas että Timoteus jäivät Bereaan.
15. Ja Paavalin saattajat veivät hänet Ateenaan saakka,
ja saatuaan
vietäväksi Silaalle ja Timoteukselle käskyn mitä
pikimmin tulla
hänen luoksensa, he lähtivät sieltä pois.
16. Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä
hänessä
kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli
täynnä
epäjumalankuvia.
17. Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja
jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka
päivä niiden kanssa,
joita hän siellä tapasi.
18. Ja muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit
väittelivät
hänen kanssansa; ja toiset sanoivat:
"Mitähän tuo lavertelija
oikein tahtoo sanoa?" Toiset taas sanoivat:
"Näkyy olevan
vieraiden jumalien julistaja", koska hän
julisti heille
evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.
19. Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja
sanoivat:
"Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi
on, jota sinä
ilmoitat?
20. Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme
kuulla. Me siis
tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat."
21. Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla
muukalaisilla ei
kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan
ja uutta
kuulemaan.
22. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi:
"Ateenan
miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti
kunnioitatte
jumalia.
23. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän
pyhiä
paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli
kirjoitettu:
'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis
tuntemattanne
palvelette, sen minä teille ilmoitan.
24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä
on, hän,
joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä
tehdyissä
temppeleissä,
25. eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella,
ikäänkuin hän
jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa
kaikille elämän ja
hengen ja kaiken.
26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan
kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille
määrätyt ajat ja heidän
asumisensa rajat,
27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla
hänet
löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana
yhdestäkään
meistä;
28. sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin
myös
muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet:
'Sillä me olemme
myös hänen sukuansa'.
29. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että
jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea
tai kivi,
sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen
kuvailema.
30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta
nyt hän
tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten
kaikkialla on tehtävä
parannus.
31. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva
maanpiirin
vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän
siihen on
määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä
vakuuden,
herättämällä hänet kuolleista."
32. Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat,
toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta
tästä vielä
toistekin".
33. Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä.
34. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden
joukossa
oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen,
nimeltä
Damaris, sekä muita heidän kanssansa.
|