19
1. Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi
ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia
opetuslapsia.
2. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin,
kun te
tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle:
"Emme ole edes
kuulleet, että Pyhää Henkeä on
olemassakaan".
3. Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette
kastetut?" He
vastasivat: "Johanneksen kasteella".
4. Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen
kasteella,
kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli
tuleva hänen
jälkeensä, se on, Jeesukseen".
5. Sen
kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
6. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän
päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja
ennustivat.
7. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä.
8. Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui
heidän kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti
Jumalan
valtakunnasta.
9. Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä
uskoneet, vaan
puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin
hän meni pois
heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja
piti joka päivä
keskusteluja Tyrannuksen koulussa.
10. Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian
asukkaat,
sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat
kuulla Herran sanan.
11. Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin
kätten kautta,
12. niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen
iholtansa
vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät
heistä ja pahat
henget pakenivat pois.
13. Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat
rupesivat
lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse,
joissa oli
pahoja henkiä, sanoen: "Minä vannotan teitä
sen Jeesuksen
kautta, jota Paavali julistaa".
14. Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös
erään
juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa;
15. mutta paha henki vastasi heille sanoen:
"Jeesuksen minä tunnen,
ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te
olette?"
16. Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän
kimppuunsa,
voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli
heitä, niin
että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat
siitä huoneesta.
17. Ja tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä
juutalaiset
että kreikkalaiset; ja heidät kaikki valtasi
pelko, ja Herran
Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti.
18. Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon,
menivät ja
tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.
19. Ja useat niistä, jotka olivat taikuutta
harjoittaneet, kantoivat
kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden;
ja kun niiden
arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan
viisikymmentä
tuhatta hopearahaa.
20. Näin Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui.
21. Kun kaikki tämä oli tapahtunut, niin Paavali
hengessä päätti
kulkea Makedonian ja Akaian kautta ja matkustaa
Jerusalemiin ja
sanoi: "Käytyäni siellä minun pitää nähdä
myös Rooma".
22. Ja hän lähetti Makedoniaan kaksi apumiehistänsä,
Timoteuksen ja
Erastuksen, mutta jäi itse joksikin aikaa
Aasiaan.
23. Tähän aikaan syntyi sangen suuri melu siitä tiestä.
24. Sillä eräs hopeaseppä, nimeltä Demetrius, joka
valmisti
hopeaisia Artemiin temppeleitä, hankki sillä
ammattilaisille
melkoisia tuloja.
25. Hän kutsui kokoon nämä sekä muut, jotka sellaista
työtä tekivät,
ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meillä
on hyvä
toimeentulomme tästä työstä;
26. mutta nyt te näette ja kuulette, että tuo Paavali on, ei
ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasiassa,
uskotellut ja
vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteivät ne ole
jumalia, jotka
käsillä tehdään.
27. Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä meidän
elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin,
että suuren
Artemis jumalattaren temppeliä ei pidetä
minäkään ja että hän
menettää mahtavuutensa, hän, jota koko Aasia ja
koko maanpiiri
palvelee."
28. Kun he sen kuulivat, tulivat he vihaa täyteen ja huusivat
sanoen: "Suuri on efesolaisten
Artemis!"
29. Ja koko kaupunki joutui sekasortoon, ja he ryntäsivät
kaikki
yhdessä näytelmäpaikkaan ja tempasivat mukaansa
Gaiuksen ja
Aristarkuksen, kaksi makedonialaista, jotka
olivat Paavalin
matkatovereita.
30. Ja kun Paavali tahtoi mennä kansanjoukkoon, eivät
opetuslapset
sitä sallineet.
31. Ja myös muutamat Aasian hallitusmiehistä, jotka olivat
hänen
ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja pyysivät,
ettei hän
menisi näytelmäpaikkaan.
32. Ja he huusivat, mikä mitäkin; sillä kokous oli
sekasortoinen, ja
useimmat eivät tienneet, minkätähden he olivat
tulleet kokoon.
33. Silloin vedettiin joukosta esille Aleksander, jota
juutalaiset
työnsivät esiin; niin Aleksander viittasi
kädellään merkiksi,
että hän tahtoi pitää puolustuspuheen kansan
edessä.
34. Mutta kun he huomasivat, että hän oli juutalainen,
rupesivat he
kaikki yhteen ääneen huutamaan ja kirkuivat noin
kaksi hetkeä:
"Suuri on efesolaisten Artemis!"
35. Mutta kun kaupungin kansleri oli saanut kansan rauhoittumaan,
sanoi hän: "Efeson miehet, onko ketään,
joka ei tiedä, että
efesolaisten kaupunki on suuren Artemiin
temppelin ja hänen
taivaasta pudonneen kuvansa vaalija?
36. Koska ei kukaan voi tätä kieltää, tulee teidän siis pysyä
rauhallisina eikä tehdä mitään harkitsematonta.
37. Te olette kuitenkin tuoneet tänne nämä miehet, jotka eivät
ole
temppelin ryöstäjiä eivätkä ole meidän
jumalatartamme
pilkanneet.
38. Jos siis Demetriuksella ja hänen ammattiveljillänsä on
riita-asiaa jotakuta vastaan, niin pidetäänhän
oikeudenistuntoja
ja onhan käskynhaltijoita; vetäkööt toisensa
oikeuteen.
39. Ja jos teillä on vielä jotakin muuta vaadittavaa, niin
ratkaistakoon asia laillisessa
kansankokouksessa.
40. Sillä tämänpäiväisen tapahtuman tähden me olemme vaarassa
joutua
syytteeseen jopa kapinasta, vaikkei mitään
aihetta olekaan; ja
silloin me emme voi vastata tästä
mellakasta." Näin puhuen hän
sai kokouksen hajaantumaan.
|