20
1. Kun meteli oli asettunut, kutsui Paavali opetuslapset
luoksensa;
ja rohkaistuaan heitä hän jätti heidät hyvästi
ja lähti
matkustamaan Makedoniaan.
2. Ja kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan
siellä
monta kehoituksen sanaa hän tuli Kreikkaan.
3. Siellä hän oleskeli kolme kuukautta. Ja kun juutalaiset
olivat
tehneet häntä vastaan salahankkeen hänen
aikoessaan lähteä
meritse Syyriaan, päätti hän tehdä paluumatkansa
Makedonian
kautta.
4. Ja häntä seurasivat berealainen Soopater, Pyrruksen poika,
ja
tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus,
derbeläinen Gaius,
Timoteus sekä aasialaiset Tykikus ja Trofimus.
5. Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa;
6. mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen
Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän
luoksensa
Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää.
7. Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet
murtamaan
leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä
aikoi matkustaa
pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti
puhettaan
puoliyöhön saakka.
8. Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa,
jossa me olimme
koolla.
9. Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui
ikkunalla, ja kun
Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän
sikeään uneen ja
putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta
maahan; ja hänet
nostettiin ylös kuolleena.
10. Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä,
kiersi
kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää
hätäilkö, sillä
hänessä on vielä henki".
11. Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja
hän puhui
kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja
lähti sitten
matkalle.
12. Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat
suuresti
lohdutetuiksi.
13. Mutta me menimme edeltäpäin ja astuimme laivaan ja
purjehdimme
Assoon. Sieltä aioimme ottaa Paavalin laivaan,
sillä hän oli
niin määrännyt, aikoen itse kulkea maitse.
14. Ja kun hän yhtyi meihin Assossa, otimme hänet
laivaan ja
kuljimme Mityleneen.
15. Sieltä me purjehdimme ja saavuimme toisena päivänä
Kion
kohdalle; seuraavana päivänä laskimme Samoon ja
tulimme sen
jälkeisenä päivänä Miletoon.
16. Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohitse,
ettei
häneltä kuluisi aikaa Aasiassa; sillä hän
kiiruhti joutuakseen,
jos suinkin mahdollista, helluntaiksi
Jerusalemiin.
17. Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui
tykönsä
seurakunnan vanhimmat.
18. Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille:
"Te
tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä
Aasiaan tulin,
miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän
kanssanne;
19. kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella
nöyryydellä ja
kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat
kohdanneet minua
juutalaisten salahankkeiden tähden;
20. kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta
teille sitä,
mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä
julkisesti että
huone huoneelta,
21. vaan olen todistanut sekä juutalaisille että
kreikkalaisille
parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja
uskoa meidän
Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
22. Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä,
Jerusalemiin,
enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa.
23. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa
kaupungissa todistaa
minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset
minua odottavat.
24. En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään
arvoisena,
kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka
minä Herralta
Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon
evankeliumin
todistamisen.
25. Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä
minun
kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa
minä olen
vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa.
26. Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä
olen
viaton kaikkien vereen.
27. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille
kaikkea
Jumalan tahtoa.
28. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon
Pyhä
Henki on teidät pannut kaitsijoiksi,
paimentamaan Herran
seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on
itselleen ansainnut.
29. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän
keskuuteenne
tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,
30. ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää
puhetta
puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.
31. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme
vuotta
lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut
teitä itsekutakin.
32. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan
haltuun,
hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja
antamaan teille
perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.
33. En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai
vaatteita;
34. te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä
hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme
tarvinneet.
35. Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä
tehden
tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran
Jeesuksen
sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa
kuin ottaa'."
36. Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien
heidän
kanssansa.
37. Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat
Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä,
38. ja enimmän suretti heitä se sana, jonka hän oli sanonut,
etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojansa. Ja he saattoivat
hänet laivaan.
|