21
1. Kun olimme eronneet heistä ja lähteneet purjehtimaan,
laskimme
suoraan Koossaareen ja seuraavana päivänä Rodoon
ja sieltä
Pataraan.
2. Siellä tapasimme Foinikiaan menevän laivan, astuimme siihen
ja
lähdimme purjehtimaan.
3. Ja kun Kypro rupesi näkymään ja oli jäänyt meistä
vasemmalle,
purjehdimme Syyriaan ja nousimme maihin
Tyyrossa; siellä näet
laivan oli määrä purkaa lastinsa.
4. Ja tavattuamme opetuslapset me viivyimme siellä seitsemän
päivää. Ja Hengen vaikutuksesta he varoittivat
Paavalia
menemästä Jerusalemiin.
5. Mutta kun olimme viettäneet loppuun ne päivät, lähdimme
matkalle, ja kaikki saattoivat vaimoineen ja
lapsineen meitä
kaupungin ulkopuolelle saakka. Ja me
laskeuduimme rannalla
polvillemme ja rukoilimme;
6. ja sanottuamme jäähyväiset toisillemme astuimme laivaan, ja
he
palasivat kotiinsa.
7. Tyyrosta me saavuimme Ptolemaikseen, ja siihen päättyi
purjehduksemme. Ja me tervehdimme veljiä siellä
ja viivyimme
päivän heidän luonansa.
8. Mutta seuraavana päivänä me lähdimme sieltä ja
tulimme
Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippuksen
tykö, joka oli
yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen
tykönsä.
9. Ja hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli
profetoimisen lahja.
10. Siellä me viivyimme useita päiviä. Niin tuli sinne
Juudeasta
eräs profeetta, nimeltä Agabus.
11. Ja tultuaan meidän luoksemme hän otti Paavalin vyön,
sitoi sillä
jalkansa ja kätensä ja lausui: "Näin sanoo
Pyhä Henki: 'Sen
miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin
sitovat
Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin'."
12. Kun sen kuulimme, pyysimme, sekä me että ne, jotka
siellä
asuivat, ettei hän menisi Jerusalemiin.
13. Silloin Paavali vastasi ja sanoi: "Mitä te teette,
kun itkette
ja särjette minun sydäntäni. Sillä minä olen
valmis, en
ainoastaan käymään sidottavaksi vaan myöskin
kuolemaan
Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen
tähden."
14. Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja
sanoimme:
"Tapahtukoon Herran tahto".
15. Niiden päivien kuluttua me hankkiuduimme ja menimme
ylös
Jerusalemiin.
16. Ja meidän kanssamme tuli myös opetuslapsia
Kesareasta, jotka
veivät meidät majapaikkaamme, erään vanhan
opetuslapsen,
kyprolaisen Mnasonin, tykö.
17. Ja saavuttuamme Jerusalemiin veljet ottivat meidät
iloiten
vastaan.
18. Seuraavana päivänä Paavali meni meidän kanssamme
Jaakobin tykö,
ja kaikki vanhimmat tulivat sinne saapuville.
19. Ja kun hän oli heitä tervehtinyt, kertoi hän kohta
kohdalta
kaikki, mitä Jumala hänen palveluksensa kautta
oli tehnyt
pakanain keskuudessa.
20. Sen kuultuaan he ylistivät Jumalaa ja sanoivat
Paavalille: "Sinä
näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on
tullut uskoon,
ja he ovat kaikki lainkiivailijoita.
21. Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat
kaikkia
pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan
Mooseksesta ja
kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja
vaeltamasta
säädettyjen tapojen mukaan.
22. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko
kokoontuva,
sillä he saavat kuulla sinun tulleen.
23. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä
on täällä
neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä.
24. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa
ja maksa
kulut heidän puolestaan, että he saisivat
leikkauttaa tukkansa;
siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää
siinä, mitä
heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin
vaellat lain
mukaan ja noudatat sitä.
25. Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja
kirjoittaneet, että heidän on välttäminen
epäjumalille uhrattua
ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu,
ja haureutta."
26. Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän
seuraavana
päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan,
meni hän
pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä
tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin
edestä oli
tuotava uhri.
27. Mutta kun ne seitsemän päivää olivat päättymässä, näkivät
Aasiasta tulleet juutalaiset hänet pyhäkössä,
kiihoittivat
kaiken kansan ja kävivät häneen käsiksi
28. ja huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se
mies, joka
kaikkialla opettaa kaikkia ihmisiä meidän
kansaamme ja lakiamme
ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut
kreikkalaisia
pyhäkköönkin ja saastuttanut tämän pyhän
paikan."
29. Sillä he olivat ennen nähneet efesolaisen Trofimuksen
kaupungilla hänen kanssaan ja luulivat, että
Paavali oli tuonut
hänet pyhäkköön.
30. Ja koko kaupunki tuli liikkeelle, ja väkeä juoksi kokoon;
ja he
ottivat Paavalin kiinni, raastoivat hänet ulos
pyhäköstä, ja
heti portit suljettiin.
31. Ja kun he tahtoivat hänet tappaa, sai sotaväenosaston
päällikkö
sanan, että koko Jerusalem oli kuohuksissa.
32. Tämä otti heti paikalla mukaansa sotilaita ja
sadanpäämiehiä ja
riensi alas heidän luoksensa. Kun he näkivät
päällikön ja
sotilaat, lakkasivat he lyömästä Paavalia.
33. Silloin päällikkö astui esiin, otatti hänet kiinni ja
käski
sitoa hänet kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka
hän oli ja mitä
hän oli tehnyt.
34. Mutta kansanjoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä. Ja
koska
hän melun tähden ei voinut saada varmaa selkoa,
käski hän viedä
hänet kasarmiin.
35. Ja kun Paavali tuli portaille, täytyi sotamiesten kantaa
häntä
kansan väkivallan tähden;
36. sillä suuri kansanpaljous seurasi perässä ja huusi:
"Vie pois
hänet!"
37. Ja kun oltiin kuljettamassa Paavalia sisälle kasarmiin,
sanoi
hän päällikölle: "Onko minun lupa sanoa
sinulle jotakin?" Niin
tämä sanoi: "Osaatko sinä siis kreikkaa?
38. Etkö sitten olekaan se egyptiläinen, joka hiljakkoin
villitsi ne
neljätuhatta murhamiestä ja vei heidät
erämaahan?"
39. Niin Paavali sanoi: "Minä olen juutalainen mies,
Tarson,
tunnetun Kilikian kaupungin, kansalainen; pyydän
sinua, salli
minun puhua kansalle".
40. Ja kun hän sen salli, niin Paavali, seisoen portailla,
viittasi
kädellään kansalle; ja kun oli syntynyt syvä
hiljaisuus, puhui
hän heille hebreankielellä ja sanoi:
|