22
1. "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille
puolustuksekseni puhun".
2. Kun he kuulivat hänen puhuvan heille hebreankielellä,
syntyi
vielä suurempi hiljaisuus. Ja hän sanoi:
3. "Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa,
mutta
kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin
jalkojen juuressa
opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja
minä kiivailin
Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä
päivänä kiivailette.
4. Ja minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti, sitoen ja
heittäen vankeuteen sekä miehiä että naisia,
5. niinkuin myös ylimmäinen pappi voi minusta todistaa, ja
kaikki
vanhimmat. Minä sain heiltä myös kirjeitä veljille
Damaskoon, ja
minä matkustin sinne tuodakseni nekin, jotka
siellä olivat,
sidottuina Jerusalemiin rangaistaviksi.
6. Niin tapahtui, kun minä matkalla ollessani lähestyin
Damaskoa,
että keskipäivän aikaan yhtäkkiä taivaasta
leimahti suuri valo
minun ympärilläni;
7. ja minä kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan minulle:
'Saul,
Saul, miksi vainoat minua?'
8. Niin minä vastasin: 'Kuka olet, herra?' Ja hän sanoi
minulle:
'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä
vainoat'.
9. Ja minun seuralaiseni näkivät kyllä valon, mutta
eivät kuulleet
sen ääntä, joka minulle puhui.
10. Ja minä sanoin: 'Herra, mitä minun pitää tekemän?'
Herra sanoi
minulle: 'Nouse ja mene Damaskoon, niin siellä
sinulle sanotaan
kaikki, mikä sinulle on tehtäväksi asetettu'.
11. Ja kun minä sen valon kirkkaudesta tulin
näkemättömäksi,
taluttivat seuralaiseni minua kädestä, ja niin
minä tulin
Damaskoon.
12. Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias,
josta kaikki
siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää,
13. tuli minun tyköni, astui eteeni ja sanoi minulle:
'Saul,
veljeni, saa näkösi jälleen'. Ja sillä hetkellä minä sain näköni
ja katsoin häneen.
14. Niin hän sanoi: 'Meidän isiemme Jumala on valinnut
sinut
tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan
ja kuulemaan
hänen suunsa äänen;
15. sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien
ihmisten
edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja
kuullut.
16. Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
nimeänsä ja
anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
17. Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun
rukoillessani
pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin
18. ja näin hänet. Ja hän sanoi minulle: 'Riennä ja
lähde pian pois
Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun
todistustasi
minusta'.
19. Ja minä sanoin: 'Herra, he tietävät itse, että minä
panin
vankeuteen ja ruoskitin jokaisessa synagoogassa
niitä, jotka
uskoivat sinuun.
20. Ja kun Stefanuksen, sinun todistajasi, veri
vuodatettiin, olin
minäkin läsnä, hyväksyin sen ja vartioin hänen
surmaajainsa
vaatteita.'
21. Ja hän sanoi minulle: 'Mene, sillä minä lähetän
sinut kauas
pakanain tykö'."
22. Tähän sanaan asti he kuuntelivat häntä; mutta
silloin he
korottivat äänensä ja sanoivat: "Pois maan
päältä tuommoinen!
Sillä ei hän saa elää."
23. Ja kun he huusivat ja heittelivät vaatteitaan ja
viskoivat tomua
ilmaan,
24. käski päällikkö viedä hänet kasarmiin, ja saadakseen
tietää,
mistä syystä he niin hänelle huusivat, hän
määräsi hänet
ruoskimalla tutkittavaksi.
25. Mutta kun he olivat oikaisseet hänet ruoskittavaksi,
sanoi
Paavali siinä seisovalle sadanpäämiehelle:
"Onko teidän lupa
ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä ilman
tuomiota?"
26. Kun sadanpäämies sen kuuli, meni hän päällikölle
ilmoittamaan ja
sanoi: "Mitä aiot tehdä? Tämä mies on Rooman
kansalainen."
27. Niin päällikkö meni Paavalin luo ja sanoi hänelle:
"Sano
minulle: oletko sinä Rooman kansalainen?" Hän
vastasi: "Olen".
28. Niin päällikkö sanoi: "Minä olen paljolla rahalla
hankkinut
itselleni tämän kansalaisoikeuden". Paavali
sanoi: "Mutta
minulla se on syntymästäni asti".
29. Silloin ne, joiden piti häntä tutkia, lähtivät heti hänen
luotaan. Ja myös päällikkö peljästyi saatuaan tietää,
että
Paavali oli Rooman kansalainen, kun oli
sidottanut hänet.
30. Mutta seuraavana päivänä, koska hän tahtoi saada varman
tiedon,
mistä juutalaiset häntä syyttivät, päästi hän
hänet siteistä ja
käski ylipappien ja koko neuvoston kokoontua,
vei Paavalin alas
ja asetti hänet heidän eteensä.
|