23
1. Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi:
"Miehet, veljet,
minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla
vaeltanut Jumalan
edessä tähän päivään asti".
2. Mutta ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia
lyömään
häntä vasten suuta.
3. Silloin Paavali sanoi hänelle: "Jumala on lyövä sinua,
sinä
valkeaksi kalkittu seinä; istutko sinä
tuomitsemassa minua lain
mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä
minua?"
4. Niin ne, jotka seisoivat lähellä, sanoivat: "Herjaatko
sinä
Jumalan ylimmäistä pappia?"
5. Ja Paavali sanoi: "En tiennyt, veljet, että hän on
ylimmäinen
pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta
älä kiroa'".
6. Mutta koska Paavali tiesi osan heistä olevan saddukeuksia
ja
toisen osan fariseuksia, huusi hän neuvoston
edessä: "Miehet,
veljet, minä olen fariseus, fariseusten
jälkeläinen; toivon ja
kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä olen
tuomittavana".
7. Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten
ja
saddukeusten kesken, ja kokous jakautui.
8. Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole,
ei enkeliä
eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat
kumpaisetkin.
9. Ja syntyi suuri huuto, ja muutamat kirjanoppineet
fariseusten
puolueesta nousivat ja väittelivät kiivaasti ja
sanoivat: "Emme
löydä mitään pahaa tässä miehessä; entäpä jos
henki tai enkeli
on hänelle puhunut?"
10. Ja kun riita yhä kiihtyi, pelkäsi päällikkö, että he
repisivät
Paavalin kappaleiksi, ja käski sotaväen tulla
alas ja temmata
hänet heidän keskeltään ja viedä hänet
kasarmiin.
11. Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä
ja sanoi:
"Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin
sinä olet todistanut
minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää
todistaman minusta myös
Roomassa".
12. Mutta päivän tultua juutalaiset tekivät salaliiton
ja vannoivat
valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennenkuin
olivat tappaneet
Paavalin.
13. Ja niitä oli viidettäkymmentä miestä, jotka yhtyivät
tähän
valaan.
14. He menivät ylipappien ja vanhinten luo ja sanoivat:
"Me olemme
kirouksen uhalla vannoneet, ettemme mitään
maista, ennenkuin
olemme tappaneet Paavalin.
15. Pyytäkää te siis nyt yhdessä neuvoston kanssa
päälliköltä, että
hän toisi hänet alas teidän luoksenne, ikäänkuin
aikoisitte
tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Mutta me olemme
valmiit
tappamaan hänet, ennenkuin hän pääsee
perille."
16. Mutta Paavalin sisarenpoika, joka oli saanut kuulla
väijytyksestä, saapui kasarmille, meni sisälle
ja ilmoitti sen
Paavalille.
17. Niin Paavali kutsui luoksensa erään sadanpäämiehen
ja sanoi:
"Vie tämä nuorukainen päällikön luo, sillä
hänellä on jotakin
hänelle ilmoitettavaa".
18. Niin hän otti hänet mukaansa, vei hänet päällikön
luo ja sanoi:
"Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja
pyysi tuomaan sinun
luoksesi tämän nuorukaisen, jolla on jotakin
puhuttavaa
sinulle".
19. Niin päällikkö tarttui hänen käteensä, vei hänet
erikseen ja
kysyi: "Mitä sinulla on minulle
ilmoitettavaa?"
20. Hän sanoi: "Juutalaiset ovat päättäneet anoa
sinulta, että
huomenna veisit Paavalin alas neuvostoon,
ikäänkuin aikoisit
vielä tarkemmin tutkia hänen asiaansa.
21. Mutta älä sinä siihen suostu, sillä viidettäkymmentä
miestä
heidän joukostaan on häntä väijymässä, ja he
ovat vannoneet
valan, etteivät syö eivätkä juo, ennenkuin ovat
tappaneet
hänet. Ja nyt he ovat valmiina ja odottavat
sinun
suostumustasi."
22. Niin päällikkö päästi nuorukaisen menemään ja sanoi
hänelle:
"Älä virka kenellekään, että olet ilmaissut
tämän minulle".
23. Sitten hän kutsui luoksensa kaksi sadanpäämiestä ja
sanoi
heille: "Pitäkää yön kolmannesta hetkestä
lähtien kaksisataa
sotamiestä valmiina lähtemään Kesareaan ja
seitsemänkymmentä
ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä,
24. ja varatkaa ratsuja pannaksenne Paavalin ratsaille
ja
viedäksenne hänet vahingoittumatonna maaherra
Feeliksin luo".
25. Ja hän kirjoitti kirjeen, joka kuului näin:
26. "Klaudius Lysias lausuu tervehdyksen
korkea-arvoiselle
maaherralle Feeliksille.
27. Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat vähällä
hänet
tappaa; silloin minä tulin saapuville sotaväen
kanssa ja
pelastin hänet, saatuani tietää, että hän on
Rooman kansalainen.
28. Ja koska tahdoin tietää, mistä asiasta he häntä syyttivät,
vein
hänet heidän neuvostoonsa
29. ja havaitsin, että häntä syytettiin heidän lakiaan
koskevista
riitakysymyksistä, mutta ettei ollut kannetta
mistään, mikä
ansaitsisi kuoleman tai kahleet.
30. Mutta kun minulle on annettu ilmi, että miestä vastaan on
tekeillä salahanke, lähetän hänet nyt heti sinun
luoksesi; olen
myös kehoittanut hänen syyttäjiään sanomaan
sanottavansa häntä
vastaan sinun edessäsi."
31. Niin sotamiehet, saamansa käskyn mukaan, ottivat Paavalin
ja
veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen.
32. Seuraavana päivänä he antoivat ratsumiesten jatkaa hänen
kanssaan matkaa, mutta itse he palasivat
kasarmiin.
33. Kun ratsumiehet tulivat Kesareaan, antoivat he kirjeen
maaherralle ja veivät myös Paavalin hänen
eteensä.
34. Luettuaan kirjeen hän kysyi, mistä maakunnasta Paavali
oli; ja
saatuaan tietää, että hän oli Kilikiasta,
35. hän sanoi: "Minä kuulustelen sinua, kun syyttäjäsikin
saapuvat". Ja hän käski vartioida häntä
Herodeksen linnassa.
|