25
1. Kun nyt Festus oli astunut maaherranvirkaan, meni hän
kolmen
päivän kuluttua Kesareasta ylös Jerusalemiin.
2. Niin ylipapit ja juutalaisten ensimmäiset miehet
ilmoittivat
hänelle syyttävänsä Paavalia ja pyysivät häneltä
3. ja anoivat sitä suosionosoitusta itsellensä, Paavalia
vastaan,
että hän haettaisi hänet Jerusalemiin; sillä he
valmistivat
väijytystä tappaakseen hänet tiellä.
4. Mutta Festus vastasi, että Paavalia pidettiin vartioituna
Kesareassa ja että hän itse aikoi piakkoin
lähteä sinne.
5. Ja hän lisäsi: "Tulkoot siis teidän johtomiehenne
minun mukanani
sinne alas, ja jos siinä miehessä on jotakin
väärää, syyttäkööt
häntä".
6. Ja viivyttyään heidän luonansa ainoastaan kahdeksan tai
kymmenen
päivää hän meni alas Kesareaan. Seuraavana
päivänä hän istui
tuomarinistuimelle ja käski tuoda Paavalin
eteensä.
7. Ja kun hän oli saapunut, asettuivat ne juutalaiset, jotka
olivat
tulleet Jerusalemista, hänen ympärilleen ja
tekivät useita ja
raskaita syytöksiä, joita he eivät kuitenkaan
kyenneet
näyttämään toteen;
8. sillä Paavali torjui syytökset ja sanoi: "Minä
en ole mitään
rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä
keisaria
vastaan".
9. Niin Festus, joka tavoitteli juutalaisten suosiota,
vastasi
Paavalille ja sanoi: "Tahdotko lähteä
Jerusalemiin ja siellä
vastata näihin syytöksiin minun edessäni?"
10. Mutta Paavali sanoi: "Minä seison keisarin
tuomioistuimen
edessä, ja sen edessä minut tuomittakoon.
Juutalaisia vastaan en
ole mitään rikkonut, niinkuin sinäkin aivan
hyvin tiedät.
11. Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin,
mikä ansaitsee
kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta; mutta
jos se, mistä nämä
minua syyttävät, on perätöntä, niin ei kukaan
voi luovuttaa
minua heille. Minä vetoan keisariin."
12. Silloin Festus, neuvoteltuaan neuvoskuntansa kanssa,
vastasi:
"Keisariin sinä olet vedonnut, niinpä mene
keisarin eteen".
13. Muutamien päivien kuluttua kuningas Agrippa ja
Bernike saapuivat
Kesareaan tervehtimään Festusta.
14. Ja kun he viipyivät siellä useampia päiviä, kertoi
Festus
Paavalin asian kuninkaalle ja sanoi:
"Täällä on eräs mies, jonka
Feeliks on jättänyt vankeuteen;
15. käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja
vanhimmat
ilmoittivat syyttävänsä häntä ja pyysivät, että
hänet
tuomittaisiin.
16. Mutta minä vastasin heille: 'Ei ole roomalaisten
tapa antaa
ketään alttiiksi, ennenkuin syytetty on asetettu
vastakkain
syyttäjäinsä kanssa ja on saanut puolustautua
syytöstä vastaan'.
17. Kun he olivat kokoontuneet tänne, niin minä
viivyttelemättä
seuraavana päivänä istuin tuomarinistuimelle ja
käskin tuoda
miehen eteeni.
18. Mutta kun hänen syyttäjänsä seisoivat hänen
ympärillään, eivät
he syyttäneet häntä mistään sellaisesta
rikoksesta, kuin minä
olin odottanut,
19. vaan heillä oli häntä vastaan riitaa joistakin heidän
uskonasioistaan ja jostakin Jeesuksesta, joka
oli kuollut, mutta
jonka Paavali väitti elävän.
20. Ja kun olin epätietoinen, miten tällainen asia oli
tutkittava,
kysyin, tahtoiko hän mennä Jerusalemiin ja
siellä vastata näihin
syytöksiin.
21. Mutta kun Paavali vetosi ja vaati, että hänet oli
säilytettävä
majesteetin tutkittavaksi, käskin minä vartioida
häntä, kunnes
lähetän hänet keisarin eteen."
22. Niin Agrippa sanoi Festukselle: "Minäkin tahtoisin
kuulla sitä
miestä". Tämä sanoi: "Huomenna saat
kuulla häntä".
23. Seuraavana päivänä Agrippa ja Bernike tulivat
suurella
komeudella ja menivät oikeussaliin päällikköjen
ja kaupungin
ylhäisten miesten kanssa; ja Paavali tuotiin
Festuksen käskystä
sinne.
24. Ja Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki
muut, jotka meidän
kanssamme olette läsnä, tässä näette sen miehen,
jonka tähden
koko juutalaisten joukko sekä Jerusalemissa että
täällä on
ahdistanut minua huutaen, ettei hänen pidä enää
saaman elää.
25. Minä kuitenkin huomasin, ettei hän ole tehnyt
mitään, mikä
ansaitsisi kuoleman; mutta kun hän itse vetosi
majesteettiin,
niin minä päätin lähettää hänet sinne.
26. Mitään varmaa minulla ei kuitenkaan ole, mitä hänestä
herralleni
kirjoittaisin. Sen vuoksi tuotin hänet teidän
eteenne ja
varsinkin sinun eteesi, kuningas Agrippa, että
minulla tutkinnon
tapahduttua olisi, mitä kirjoittaa.
27. Sillä mielettömältä näyttää minusta lähettää vanki,
antamatta
samalla tietää häntä vastaan tehtyjä
syytöksiä."
|