26
1. Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Sinun on lupa puhua
puolestasi". Silloin Paavali ojensi kätensä
ja lausui
puolustuksekseen:
2. "Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa, kun
sinun edessäsi
tänä päivänä saan puolustautua kaikesta siitä,
mistä juutalaiset
minua syyttävät,
3. olletikin, koska sinä tarkkaan tunnet kaikki juutalaisten
tavat
ja riitakysymykset. Sentähden pyydän sinua
kärsivällisesti minua
kuulemaan.
4. Kaikki juutalaiset tuntevat minun elämäni nuoruudestani
asti,
koska alusta alkaen olen elänyt kansani
keskuudessa ja
Jerusalemissa.
5. He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen
todistaa,
että minä meidän uskontomme ankarimman lahkon
mukaan olen elänyt
fariseuksena.
6. Ja nyt minä seison oikeuden edessä sentähden, että panen
toivoni
siihen lupaukseen, jonka Jumala on meidän
isillemme antanut
7. ja jonka meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä ja päivää
herkeämättä palvellen Jumalaa, toivovat heille
toteutuvan; tämän
toivon tähden, kuningas, juutalaiset minua
syyttävät.
8. Miksi on teistä uskomatonta, että Jumala herättää
kuolleet?
9. Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella
Jeesuksen,
Nasaretilaisen, nimeä vastaan,
10. ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä
minä suljin
vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen
valtuuden, ja kun heitä
tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta.
11. Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin
rankaisemalla
pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin
niin pitkälle
vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä
aina ulkomaan
kaupunkeihin saakka.
12. Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien
valtuudella
ja suostumuksella,
13. näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää
taivaasta valon,
auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan
minun ja
matkatoverieni ympärillä,
14. ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen
sanovan
minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi
vainoat minua?
Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.'
15. Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra
sanoi: 'Minä olen
Jeesus, jota sinä vainoat.
16. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten
minä olen
sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut
palvelijakseni ja sen
todistajaksi, mitä varten sinä olet minut
nähnyt, niin myös sen,
mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
17. Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että
pakanain käsistä,
joitten tykö minä sinut lähetän
18. avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät
pimeydestä
valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja
saisivat
uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan
pyhitettyjen
joukossa.'
19. Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla
tottelematta
taivaallista näkyä,
20. vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin
asukkaille,
ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille
parannusta ja
kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he
tekisivät parannuksen
soveliaita tekoja.
21. Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni
pyhäkössä ja
yrittivät surmata minut.
22. Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään
asti, minä
seison ja todistan sekä pienille että suurille,
enkä puhu mitään
muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat
sanoneet tulevan
tapahtumaan,
23. että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja
kuolleitten
ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta
sekä tälle
kansalle että pakanoille."
24. Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus
suurella äänellä:
"Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi
hulluttaa sinut".
25. Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu,
korkea-arvoinen Festus, vaan
puhun totuuden ja toimen sanoja.
26. Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin
hänelle
rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä
asioista olevan
häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään
syrjäsopessa
tapahtuneet.
27. Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Minä tiedän, että
uskot."
28. Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Vähälläpä luulet
taivuttavasi
minut kristityksi".
29. Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, että,
olipa vähällä
tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös
kaikki te, jotka
minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi,
kuin minä olen,
näitä kahleita lukuunottamatta".
30. Niin kuningas nousi ja maaherra ja Bernike sekä ne, jotka
istuivat heidän kanssansa.
31. Ja mennessään he puhuivat keskenänsä sanoen: "Tämä
mies ei ole
tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai
kahleet".
32. Ja Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi
voinut päästää
irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin".
|