4
1. Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen
lihan
mukaan?
2. Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä
kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
3. Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja
se
luettiin hänelle vanhurskaudeksi".
4. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan
ansiosta,
5. mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa
jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa
vanhurskaudeksi;
6. niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle
Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
7. "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja
joiden
synnit ovat peitetyt!
8. Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
9. Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan
ympärileikattuja, vai eikö
ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan:
"Aabrahamille luettiin usko
vanhurskaudeksi".
10. Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko
ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei
ympärileikattuna,
vaan ympärileikkaamatonna.
11. Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen
uskonvanhurskauden
sinetiksi, joka hänellä oli
ympärileikkaamatonna, että hänestä
tulisi kaikkien isä, jotka
ympärileikkaamattomina uskovat, niin
että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
12. ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen
isä, niiden,
jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja,
vaan myös vaeltavat
sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme
Aabrahamilla oli jo
ympärileikkaamatonna.
13. Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman,
ei tullut
hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta,
vaan
uskonvanhurskauden kautta.
14. Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat
perillisiä, niin
usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt
mitättömäksi.
15. Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei
ole, siellä ei
ole rikkomustakaan.
16. Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että
lupaus
pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei
ainoastaan sille, joka
pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on
Aabrahamin usko,
hänen, joka on meidän kaikkien isä
17. - niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi
minä olen sinut
asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän
uskoi ja joka
kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat,
ikäänkuin ne
olisivat.
18. Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi
tulevansa
monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan:
"Niin on sinun
jälkeläistesi luku oleva",
19. eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että
hänen
ruumiinsa oli kuolettunut - sillä hän oli jo
noin satavuotias -
ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
20. mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt,
vaan
vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
21. ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on
luvannut, sen
hän voi myös täyttää.
22. Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
23. Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu,
että se
hänelle luettiin,
24. vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava,
kun uskomme
häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen,
meidän Herramme,
25. joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden
ja kuolleista
herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
|