9
1. Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen
todistaa
minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä -
2. että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
3. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta
veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani
lihan puolesta,
4. ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot
ja
lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
5. heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän,
joka
on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti,
amen!
6. Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan
mennyt. Sillä
eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole
silti Israel,
7. eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin
siementä, vaan: "Iisakista sinä saat
nimellesi jälkeläiset";
8. se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia,
ole Jumalan
lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan
siemeneksi.
9. Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan
tulevana vuonna
tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva
poika".
10. Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin
kävi
Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä,
meidän
isästämme Iisakista;
11. ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja
ennenkuin olivat
tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin - että
Jumalan valinnan
mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden,
vaan kutsujan
tähden -
12. sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva
nuorempaa",
13. niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä
rakastin, mutta Eesauta
minä vihasin".
14. Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole
vääryyttä? Pois se!
15. Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen
armollinen, kenelle olen
armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
16. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä
sen, joka
juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
17. Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä
varten minä nostin
sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja
että minun
nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".
18. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja
paaduttaa, kenen
tahtoo.
19. Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten
vielä soimaa?
Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
20. Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet
riitelemään
Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano
tekijälleen: "Miksi
minusta tällaisen teit?"
21. Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa
seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa
käyttöä varten?
22. Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa
ja tehdä
voimansa tiettäväksi, on suurella
pitkämielisyydellä kärsinyt
vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
23. ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden
ilmi
laupeuden astioissa, jotka hän on
edeltävalmistanut kirkkauteen?
24. Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei
ainoastaan
juutalaisista, vaan myös pakanoista,
25. niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä
olen kutsuva
kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja
rakkaakseni sen,
joka ei ollut minun rakkaani.
26. Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on
sanottu:
'Te ette ole minun kansani', siinä heitä
kutsutaan elävän
Jumalan lapsiksi."
27. Mutta Esaias huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin
lapset
olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin
pelastuu heistä vain
jäännös.
28. Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti
ja
rutosti."
29. Niinkuin Esaias myös on ennustanut: "Ellei Herra
Sebaot olisi
jättänyt meille siementä, niin meidän olisi
käynyt niinkuin
Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran
kaltaisiksi".
30. Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät
tavoitelleet
vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden,
mutta sen
vanhurskauden, joka tulee uskosta;
31. mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole
sitä
lakia saavuttanut.
32. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan
ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat
loukkauskiveen,
33. niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin
loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka
häneen uskoo, se
ei häpeään joudu".
|