Ensimmäinen kirje korinttilaisille
1
1. Paavali, Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan
tahdosta, ja veli Soostenes
2. Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa
Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja
pyhät, ynnä
kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme
Jeesuksen
Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin
omissaan kuin
meidänkin.
3. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja
Herralta
Jeesukselta Kristukselta!
4. Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan
armosta, joka on annettu teille Kristuksessa
Jeesuksessa,
5. että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa
ja
kaikessa tiedossa,
6. sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä
vahvistettu,
7. niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän
odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen
Kristuksen ilmestystä.
8. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että
te olette
nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen
Kristuksen päivänä.
9. Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette
kutsutut hänen
Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme,
yhteyteen.
10. Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme
Jeesuksen
Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa
yksimieliset
ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne,
vaan pysyisitte
sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama
ajatus.
11. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla,
veljeni, että
teillä on riitoja keskuudessanne.
12. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä
olen Paavalin
puolta", toinen: "Minä
Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan",
joku vielä: "Minä Kristuksen".
13. Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole
ristiinnaulittu
teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?
14. Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä
ketään muita kuin
Krispuksen ja Gaiuksen,
15. niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni
kastetut.
16. Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en
tiedä,
olenko ketään muuta kastanut.
17. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
evankeliumia
julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei
Kristuksen risti
menisi mitättömäksi.
18. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka
kadotukseen
joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on
Jumalan voima.
19. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten
viisauden, ja
ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen
mitättömäksi".
20.
Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman
älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman
viisautta
hullutukseksi?
21. Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut
viisauden
avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki
hyväksi
saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne,
jotka uskovat,
22. koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja
kreikkalaiset
etsivät viisautta,
23. me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka
on
juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
24. mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa
juutalaisia tai
kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja
Jumalan viisaus.
25. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja
Jumalan
heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
26. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta
inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei
monta
jalosukuista,
27. vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi
saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on
heikkoa
maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa
sen, mikä väkevää
on, häpeään,
28. ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua,
sen
Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole,
tehdäksensä
mitättömäksi sen, joka jotakin on,
29. ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
30. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa
Jeesuksessa,
joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja
vanhurskaudeksi
ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
31. että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa,
sen
kerskauksena olkoon Herra".
|