10
1. Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja
lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä
kasvotusten teidän
kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä
kohtaan,
2. ja pyydän, ettei minun, kun tulen teidän tykönne,
tarvitsisi
käyttää sitä rohkeutta, millä aion luottavaisesti
uskaltaa käydä
eräiden kimppuun, jotka ajattelevat meistä,
aivan kuin
vaeltaisimme lihan mukaan.
3. Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan
mukaan
sodi;
4. sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne
ovat
voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan
linnoituksia.
5. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen
varustuksen,
joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja
vangitsemme
jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle
6. ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta,
kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi
tulleet.
7. Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään
varma
siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon
hän edelleen
mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen,
samoin olemme
mekin.
8. Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin
siitä
vallastamme, jonka Herra on antanut teitä
rakentaaksemme eikä
kukistaaksemme, en ole häpeään joutuva.
9. Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin
peloittelisin
teitä kirjeilläni.
10. Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat
ja
pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan
hän on heikko,
eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.
11. Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me
poissaolevina
olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös
olemme läsnäolevina
teoissa.
12. Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata
itseämme eräisiin,
jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat
ymmärtämättömiä, kun
mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat
itseään omaan
itseensä.
13. Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan
ainoastaan sen
määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on
asettanut meille
määräksi, ulottuaksemme teihinkin asti.
14. Sillä me emme kurota itseämme liiaksi, ikäänkuin
emme teihin
ulottuisikaan, sillä olemmehan ehtineet
Kristuksen evankeliumin
julistamisessa teihinkin asti.
15. Emme kerskaa yli määrän, emme muiden vaivannäöistä,
mutta meillä
on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me
oman
vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän
keskuudessanne niin
suuriksi,
16. että saamme viedä evankeliumin myöskin tuolla puolen
teitä
oleviin maihin - tahtomatta kerskata siitä, mikä
jo on valmista
toisten vaikutusalalla.
17. Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon
Herra.
18. Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään
suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.
|