11
1. Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja
kyllähän
te minua kärsittekin.
2. Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan
kiivaudella;
minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle
ainoalle,
asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.
3. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan
petti
Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois
vilpittömyydestä
ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta
kohtaan.
4. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta
kuin
sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te
saatte toisen
hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen
evankeliumin, kuin
minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin
kärsitte.
5. Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia
apostoleja huonommaksi.
6. Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa;
olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi
kaikissa
asioissa.
7. Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että - alentaessani itseni,
jotta te ylenisitte - olen ilmaiseksi julistanut
teille Jumalan
evankeliumia?
8. Muita seurakuntia minä riistin, ottaessani heiltä
palkkaa
palvellakseni teitä. Kun olin teidän luonanne ja
kärsin
puutetta, en rasittanut ketään.
9. Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet,
jotka tulivat
Makedoniasta; ja kaikessa minä varoin olemasta
teille
rasitukseksi, ja olen vastakin varova.
10. Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei
tätä kerskausta
minulta riistetä Akaian maanäärissä.
11. Minkätähden? Senkötähden, etten muka rakasta teitä? Jumala
tietää sen.
12. Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä,
riistääkseni
aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että
heidät siinä, missä
kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin
mekin.
13. Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia
työntekijöitä,
jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.
14. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden
enkeliksi.
15. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin
tekeytyvät
vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän
loppunsa on oleva
heidän tekojensa mukainen.
16. Vielä minä sanon: älköön kukaan luulko minua
mielettömäksi;
mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut
mieletönnäkin vastaan,
että minäkin saisin hiukan kerskata.
17. Mitä nyt puhun, kun näin suurella luottamuksella
kerskaan, sitä
en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin
mieletön.
18. Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin
kerskaan minäkin.
19. Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette
niin
mieleviä.
20. Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että
joku teidät
syö puhtaaksi, että joku teidät saa
saaliiksensa, että joku
itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.
21. Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian
heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa -
puhun kuin mieletön
- sen uskallan minäkin.
22. He ovat hebrealaisia; minä myös. He ovat israelilaisia;
minä
myös. He ovat Aabrahamin siementä; minä myös.
23. He ovat Kristuksen palvelijoita - puhun kuin mieltä
vailla -
minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän,
olen ollut
useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen
paljon, olen monta
kertaa ollut kuoleman vaarassa.
24. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä
lyöntiä, yhtä
vaille;
25. kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua
kivitettiin,
kolmesti olen joutunut haaksirikkoon,
vuorokauden olen meressä
ajelehtinut;
26. olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä,
vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni
puolelta,
vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa
kaupungeissa, vaaroissa
erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa
valheveljien keskellä;
27. ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää
ja
janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja
alastomuutta.
28. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani,
huolta
kaikista seurakunnista.
29. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka
lankeaa, ettei
se minua polttaisi?
30. Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.
31. Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty
iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.
32. Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi
damaskolaisten
kaupunkia ottaaksensa minut kiinni,
33. ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin korissa maahan,
ja
niin minä pääsin hänen käsistänsä.
|