12
1. Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta
minä
siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.
2. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten
hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko
hän ruumiissaan,
en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala
sen tietää.
3. Ja minä tiedän, että tämä mies - oliko hän ruumiissaan vai
poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää -
4. temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita
ihmisen ei ole lupa puhua.
5. Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa,
paitsi
heikkoudestani.
6. Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä
minä
puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä,
ettei kukaan
ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee
minun olevan tai
mitä hän minusta kuulee.
7. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on
minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli,
rusikoimaan
minua, etten ylpeilisi.
8. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se
erkanisi
minusta.
9. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on
sinulle kyllin; sillä
minun voimani tulee täydelliseksi
heikkoudessa". Sentähden minä
mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että
Kristuksen voima
asettuisi minuun asumaan.
10. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen,
pahoinpitelyihin,
hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen
tähden; sillä kun
olen heikko, silloin minä olen väkevä.
11. Olen joutunut mielettömyyksiin; te olette minut siihen
pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada
suositusta teiltä,
sillä en ole missään ollut noita isoisia
apostoleja huonompi,
vaikka en olekaan mitään.
12. Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne
tehty kaikella
kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja
voimateoilla.
13. Sillä missä muussa te olette jääneet muita
seurakuntia
vähemmälle kuin siinä, etten minä puolestani ole
rasittanut
teitä? Antakaa minulle anteeksi tämä vääryys.
14. Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis
tulemaan teidän
tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi;
sillä minä en etsi
teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän
lapset ole
velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen,
vaan vanhemmat
lapsilleen.
15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava
itsenikin,
teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että
teitä näin suuresti
rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?
16. Olkoonpa niin, etten minä ole teitä rasittanut;
mutta entä jos
olen viekas ja olen kavaluudella kietonut teidät
pauloihini!
17. Olenkohan minä kenenkään kautta, joita olen
luoksenne
lähettänyt, pyrkinyt teistä hyötymään?
18. Kehoitin Tiitusta menemään ja lähetin veljen hänen
kanssaan; ei
kai Tiitus ole pyrkinyt teistä hyötymään? Emmekö
ole vaeltaneet
samassa hengessä? Emmekö samoja jälkiä?
19. Olette kai jo kauan sitten luulleet, että me
puolustaudumme
teidän edessänne. Jumalan edessä, Kristuksessa
me puhumme; mutta
kaikki teille rakennukseksi, rakkaani.
20. Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa
teitä
semmoisina, kuin tahdon, ja että te tapaatte
minut semmoisena,
kuin te ette tahdo. Minä pelkään, että teidän
keskuudessanne
ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia,
panetteluja, juoruja,
pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä;
21. ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä
minua teidän
tykönänne, ja että joudun suremaan monen tähden,
jotka ennen
ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä
saastaisuutta ja
haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.
|