Kirje galatalaisille

1
 
 
1. Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen
      kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka
      on hänet kuolleista herättänyt,
2. ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian
      seurakunnille.
3. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta
      Jeesukselta Kristukselta,
4. joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden,
      pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän
      Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!
5. Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.
6. Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka
      on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen
      evankeliumiin,
7. joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka
      hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen
      evankeliumin.
 8. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille
      evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille
      julistaneet, hän olkoon kirottu.
 9. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos
      joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä
      te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
 10. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö
      pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille
      mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
 11. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun
      julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
 12. enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle
      opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.
 13. Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani
      juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan
      seurakuntaa ja sitä hävitin
 14. ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet
      samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni
      perinnäissääntöjen puolesta.
 15. Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja
      kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi
 16. ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia
      hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en
      kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä,
 17. enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua
      olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas
      takaisin Damaskoon.
 18. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin
      tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista
      päiväksi.
 19. Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin,
      Herran veljen.
 20. Ja mitä kirjoitan teille, katso, Jumalan kasvojen edessä minä
      sanon, etten valhettele.
 21. Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakuntiin.
 22. Mutta olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka
      ovat Kristuksessa.
 23. Heidän kuuloonsa oli vain tullut: "Meidän entinen vainoojamme
      julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti";
24. ja he ylistivät Jumalaa minun tähteni.