2
1. Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös
Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin
Tiituksenkin mukaani.
2. Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin
heille sen
evankeliumin, jota julistan pakanain
keskuudessa; esitin sen
yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä
juoksisi tai
olisi juossut turhaan.
3. Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli
kreikkalainen,
pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
4. Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka
orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet
vakoilemaan vapauttamme,
mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
5. me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten,
että
evankeliumin totuus säilyisi teidän
keskuudessanne.
6. Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät
olleet, ei
kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo
arvossapidetyt
eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään,
7. vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu
evankeliumin julistaminen
ympärileikkaamattomille, samoin kuin
Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille -
8. sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen
apostolintoimeensa
ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin
siihen voimaa
pakanain keskuudessa -
9. ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli
minulle
annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes,
joita pidettiin
pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle
yhteisen työn merkiksi
kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he
ympärileikattujen.
10. Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä
minä olenkin
ahkeroinut tehdä.
11. Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä
häntä vasten
kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta
paheksumista.
12. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia
miehiä, oli
hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän
tultuaan hän
vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten
ympärileikattuja,
13. ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen
muutkin
juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa
tempasi
mukaansa Barnabaankin.
14. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan
evankeliumin
totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien
kuullen: "Jos
sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain
tapoja etkä
juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita
noudattamaan
juutalaisten tapoja?"
15. Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä
pakanasyntisiä;
16. mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule
vanhurskaaksi lain
teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen
Kristukseen, niin olemme
mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen
tullaksemme vanhurskaiksi
uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei
mikään liha tule
vanhurskaaksi lain teoista.
17. Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme
vanhurskautumaan
Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko
sitten Kristus synnin
palvelija? Pois se!
18. Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen
hajottanut
maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja.
19. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista,
elääkseni
Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa
ristiinnaulittu,
20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja
minkä
nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan
uskossa, hänen,
joka on rakastanut minua ja antanut itsensä
minun edestäni.
21. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus
on
saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on
turhaan kuollut.
|