3
1. Sentähden me, kun emme enää voineet kestää kauemmin,
päätimme
jäädä yksinämme Ateenaan,
2. ja lähetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan palvelijan
Kristuksen evankeliumissa, vahvistamaan teitä ja
rohkaisemaan
teitä uskossanne,
3. ettei kukaan horjuisi näissä ahdingoissa. Sillä itse te
tiedätte, että meidät on semmoisiin pantu.
4. Sanoimmehan, kun olimme teidän tykönänne, teille jo
edeltäpäin,
että meidän oli ahdinkoon joutuminen, niinkuin
on käynytkin ja
te tiedätte käyneen.
5. Sentähden minä, kun en enää jaksanut kestää kauemmin,
lähetinkin
tiedustelemaan teidän uskoanne, ettei vain
kiusaaja liene teitä
kiusannut ja meidän vaivannäkömme mennyt
hukkaan.
6. Mutta nyt, kun Timoteus tuli teidän tyköänne meidän tykömme
ja
toi meille ilosanoman teidän uskostanne ja
rakkaudestanne ja
siitä, että te aina pidätte meitä rakkaassa
muistossa ikävöiden
meitä nähdäksenne niinkuin mekin teitä:
7. sentähden olemme teidän uskostanne, veljet, saaneet
lohdutusta
teihin nähden kaikessa hädässämme ja
ahdistuksessamme;
8. sillä nyt me elämme, jos te seisotte lujina Herrassa.
9. Kuinka voimmekaan kyllin kiittää Jumalaa teidän
tähtenne
kaikesta siitä ilosta, mikä meillä teistä on
Jumalamme edessä!
10. Öin ja päivin me mitä hartaimmin rukoilemme
saadaksemme nähdä
teidän kasvonne ja täyttää sen, mitä teidän
uskostanne puuttuu.
11. Mutta hän itse, meidän Jumalamme ja Isämme, ja
meidän Herramme
Jeesus ohjatkoon meidän tiemme teidän tykönne.
12. Ja teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin
rakkautta
toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niinkuin
meilläkin on
teitä kohtaan,
13. vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi
pyhyydessä
meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän
Herramme Jeesuksen
tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä
kanssa.
|