12
1. Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia
ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä
meitä painaa, ja
synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja
juoskaamme kestävinä
edessämme olevassa kilvoituksessa,
2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen,
joka
hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi
ristin, häpeästä
välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen
oikealle puolelle.
3. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista
vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja
menettäisi
toivoanne.
4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa,
taistellessanne
syntiä vastaan,
5. ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille
niinkuin
lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran
kuritusta, äläkä
menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän
ruoskii
jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin
lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki
ovat
osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä
ettekä lapsia.
9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina,
ja heitä
me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi
alamaiset henkien
Isälle, että eläisimme?
10. Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä
varten, oman
ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä
tosi
parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi
hänen pyhyydestään.
11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan
iloksi, vaan
murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa
vanhurskauden
rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat
harjoitetut.
12. Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja
rauenneet polvenne";
13. ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne",
ettei ontuvan jalka
nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen,
sillä ilman
sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
15. ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi
Jumalan
armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri
pääse kasvamaan ja
tekemään häiriötä", ja monet sen kautta
tule saastutetuiksi,
16. ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä
niinkuin Eesau,
joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
17. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän
tahtoi
päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän
ei löytänyt
tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä
pyysi.
18. Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota
voidaan käsin
koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden,
ette pimeyden,
ette myrskyn,
19. ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui
niin, että ne,
jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää
puhuttaisi;
20. sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä:
"Koskettakoon vuorta
vaikka eläinkin, se kivitettäköön";
21. ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi:
"Minä olen
peljästynyt ja vapisen";
22. vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän
Jumalan
kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja
kymmenien tuhansien
enkelien tykö,
23. taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja
seurakunnan
tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala,
ja
täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien
tykö,
24. ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja
vihmontaveren
tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
25. Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu;
sillä jos
nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka
ilmoitti Jumalan tahdon
maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin
paljoa vähemmän
me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa
sen taivaista.
26. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on
luvannut
sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan,
jopa taivaankin".
27. Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne,
mitkä järkkyvät,
koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne,
jotka eivät
järky, pysyisivät.
28. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky,
olkaamme
kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa,
hänelle mielihyväksi,
pyhällä arkuudella ja pelolla;
29. sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.
|