3
1. Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut,
että
meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me
olemmekin. Sentähden
ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.
2. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä
käynyt
ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme
hänen
kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme
nähdä hänet
sellaisena, kuin hän on.
3. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa
itsensä,
niinkuin hän on puhdas.
4. Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja
synti
on laittomuus.
5. Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja
hänessä ei ole syntiä.
6. Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä
syntiä
tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä
tuntenut.
7. Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka
vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän
on vanhurskas.
8. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele
on tehnyt
syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika
ilmestyi, että hän
tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
9. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä
Jumalan siemen
pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä,
sillä hän on
Jumalasta syntynyt.
10. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä
perkeleen
lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei
ole Jumalasta,
ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.
11. Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti
kuulleet,
että meidän tulee rakastaa toinen toistamme
12. eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja
tappoi
veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet?
Sentähden, että hänen
tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot
vanhurskaat.
13. Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa.
14. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä
me rakastamme
veljiä. Joka ei rakasta, pysyy
kuolemassa.
15. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te
tiedätte,
ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista
elämää, joka
hänessä pysyisi.
16. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän
antoi
henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa
henkemme
veljiemme edestä.
17. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän
näkee
veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä
sydämensä,
kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?
18. Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai
kielellä, vaan
teossa ja totuudessa.
19. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me
saatamme hänen
edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
20. että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on
suurempi kuin
meidän sydämemme ja tietää kaikki.
21. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä
on uskallus
Jumalaan,
22. ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska
pidämme hänen
käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle
otollista.
23. Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa
hänen
Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa
toinen
toistamme, niinkuin hän on meille käskyn
antanut.
24. Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja
Jumala
hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä
pysyvän, siitä
Hengestä, jonka hän on meille antanut.
|