3
1. Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi,
sillä te
tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
2. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei
hairahdu
puheessa, niin hän on täydellinen mies ja
kykenee hillitsemään
myös koko ruumiinsa.
3. Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat,
niin voimme ohjata niiden koko ruumiin.
4. Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain
tuulten
kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä
peräsimellä, minne
perämiehen mieli tekee.
5. Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata
suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja
kuinka suuren
metsän se sytyttää!
6. Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se
meidän
jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää
tuleen elämän
pyörän, itse syttyen helvetistä.
7. Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä
matelijain että merieläinten luonnon, voi
ihmisluonto kesyttää
ja onkin kesyttänyt;
8. mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on
levoton ja
paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.
9. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me
kiroamme
ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
10. samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin
ei saa olla,
veljeni.
11. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta
vettä?
12. Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja
eikä viinipuu
viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi
antaa makeata
vettä.
13. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne?
Tuokoon hän
näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan
viisauden sävyisyydessä.
14. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus
sydämessänne,
niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta
vastaan.
15. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se
on
maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
16. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on
epäjärjestys ja
kaikkinainen paha meno.
17. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas,
sitten
rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja
hyviä hedelmiä,
se ei epäile, ei teeskentele.
18. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan
tekijöille.
|