6
1. Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä
sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä
olennosta sanovan
niinkuin ukkosen äänellä: "Tule!"
2. Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä
istuvalla
oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän
lähti voittajana
ja voittamaan.
3. Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen
olennon
sanovan: "Tule!"
4. Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä
istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha
maasta, että ihmiset
surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri
miekka.
5. Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä
kolmannen
olennon sanovan: "Tule!" Ja minä näin,
ja katso: musta hevonen;
ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.
6. Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon
keskeltä
sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden
denarin, ja kolme koiniksia
ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä
viiniä."
7. Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä
neljännen
olennon äänen sanovan: "Tule!"
8. Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen
selässä istuvan
nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen
mukanaan, ja heidän
valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin
valta tappaa
miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen
kautta.
9. Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä
alttarin alla
niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan
sanan tähden ja sen
todistuksen tähden, joka heillä oli.
10. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka
kauaksi sinä,
pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja
jätät kostamatta
meidän veremme niille, jotka maan päällä
asuvat?"
11. Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa,
ja heille
sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät
levollisina, kunnes
oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja
veljiensä luku,
joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.
12. Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen
sinetin; ja tuli
suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi
niinkuin karvainen
säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
13. ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin
viikunapuu varistaa
raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
14. ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka
kääritään kokoon, ja
kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.
15. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja
rikkaat ja
väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät
luoliin ja
vuorten rotkoihin
16. ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa
meidän päällemme
ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka
valtaistuimella
istuu, ja Karitsan vihalta!
17. Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka
voi kestää?"
|