13
1. Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven
rannalle.
2. Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän
astui
venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi
rannalla.
3. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi:
"Katso,
kylväjä meni kylvämään.
4. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien
oheen, ja
linnut tulivat ja söivät ne.
5. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut
paljon
maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä
ei ollut syvää
maata.
6. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei
ollut
juurta, niin ne kuivettuivat.
7. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat
nousivat ja tukahuttivat ne.
8. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon,
mitkä sata,
mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.
9. Jolla on korvat, se kuulkoon."
10. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat
hänelle:
"Minkätähden sinä puhut heille
vertauksilla?"
11. Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän
on annettu tuntea
taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän
ei ole annettu.
12. Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva
yltäkyllin;
mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin,
mikä hänellä on.
13. Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he
näkevin silmin
eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule,
eivätkä ymmärrä.
14. Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo:
'Kuulemalla
kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää,
älkääkä
käsittäkö.
15. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan
he työläästi
kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet,
etteivät he näkisi
silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät
ymmärtäisi
sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä
heitä parantaisi.'
16. Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne
näkevät, ja teidän
korvanne, koska ne kuulevat.
17. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat
ja
vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te
näette, eivätkä ole
nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä
ole kuulleet.
18. Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:
19. Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin
tulee paha
ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä
kylvettiin. Tämä on
se, mikä kylvettiin tien oheen.
20. Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee
sanan ja heti
ottaa sen ilolla vastaan;
21. mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän
kestää
ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus
tai vaino sanan
tähden, niin hän heti lankeaa pois.
22. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka
kuulee sanan,
mutta tämän maailman huoli ja rikkauden
viettelys tukahuttavat
sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.
23. Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka
kuulee sanan ja
ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee,
mikä sata jyvää,
mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä."
24. Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen:
"Taivasten valtakunta
on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen
peltoonsa.
25. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja
kylvi
lustetta nisun sekaan ja meni pois.
26. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin
tuli
näkyviin.
27. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat
hänelle:
'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä?
Mistä siihen
sitten on tullut lustetta?'
28. Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin
palvelijat
sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja
kokoamme sen?'
29. Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne
nyhtäisi sen
mukana nisuakin.
30. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja
elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa
ensin luste ja
sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu
korjatkaa minun
aittaani.'"
31. Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen:
"Taivasten
valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka
mies otti ja
kylvi peltoonsa.
32. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on
kasvanut, on
se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi,
niin että taivaan
linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen
oksille."
33. Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten
valtakunta
on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja
sekoitti kolmeen
vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki
happani".
34. Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman
vertausta hän ei puhunut heille mitään;
35. että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka
sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä
tuon ilmi sen, mikä
on ollut salassa maailman perustamisesta
asti".
36. Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa.
Ja
hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja
sanoivat: "Selitä
meille vertaus pellon lusteesta".
37. Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on
Ihmisen
Poika.
38. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset,
mutta
lusteet ovat pahan lapset.
39. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman
loppu,
ja leikkuumiehet ovat enkelit.
40. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on
tapahtuva
maailman lopussa.
41. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen
valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi
ja jotka
tekevät laittomuutta,
42. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku
ja
hammasten kiristys.
43. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa
niinkuin
aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.
44. Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen
kaltainen,
jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan
hän meni ja myi
kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.
45. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita
helmiä,
46. ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi
kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.
47. Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka
heitettiin
mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.
48. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle,
istuutuivat ja
kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he
viskasivat pois.
49. Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat
pahat vanhurskaista
50. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku
ja
hammasten kiristys.
51. Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat
hänelle:
"Olemme".
52. Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut,
joka on
tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi,
perheenisännän
kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille
uutta ja vanhaa".
53. Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän
sieltä.
54. Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän
synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja
sanoivat: "Mistä
hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset
teot?
55. Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole
nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja
Joosef ja Simon ja
Juudas?
56. Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä
sitten hänellä on tämä kaikki?"
57. Ja
he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole
profeetta halveksittu muualla kuin
kotikaupungissaan ja
kodissaan".
58. Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta
voimallista tekoa.
|