14
1. Siihen aikaan neljännysruhtinas Herodes kuuli maineen
Jeesuksesta.
2. Ja hän sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja;
hän on
noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä
vaikuttavat".
3. Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut
hänet ja
pannut vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon,
Herodiaan,
tähden.
4. Sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa
pitää
häntä".
5. Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelkäsi
kansaa, sillä he pitivät häntä profeettana.
6. Mutta kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, tanssi Herodiaan
tytär
heidän edessään, ja se miellytti Herodesta;
7. sentähden hän valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä
ikinä
hän anoisi.
8. Niin hän äitinsä yllytyksestä sanoi: "Anna tuoda
minulle tänne
lautasella Johannes Kastajan pää".
9. Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa
ja
pöytävierasten tähden hän käski antaa sen.
10. Ja hän lähetti lyömään Johannekselta pään poikki
vankilassa.
11. Ja hänen päänsä tuotiin lautasella ja annettiin
tytölle; ja tämä
vei sen äidilleen.
12. Ja hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa
ja
hautasivat hänet; ja he menivät ja ilmoittivat
asian
Jeesukselle.
13. Kun Jeesus sen kuuli, lähti hän sieltä venheellä
autioon
paikkaan, yksinäisyyteen. Ja tämän kuultuaan
kansa meni
jalkaisin kaupungeista hänen jälkeensä.
14. Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja
hänen kävi
heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa.
15. Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa
hänen tykönsä
ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja
päivä on jo pitkälle
kulunut; laske siis kansa luotasi, että he
menisivät kyliin
ostamaan itsellensä ruokaa".
16. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse
mennä pois;
antakaa te heille syödä".
17. He sanoivat hänelle: "Meillä ei ole täällä
muuta kuin viisi
leipää ja kaksi kalaa".
18. Mutta hän sanoi: "Tuokaa ne tänne
minulle".
19. Ja hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne
viisi leipää ja
kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi,
mursi ja antoi
leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset
antoivat kansalle.
20. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he
keräsivät
jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.
21. Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta
miestä, paitsi
naisia ja lapsia.
22. Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan
venheeseen ja
kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa
kuin hän laski
kansan luotansa.
23. Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle
yksinäisyyteen,
rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä
yksinänsä.
24. Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta,
aaltojen
ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen.
25. Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän
tykönsä kävellen
järven päällä.
26. Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä,
peljästyivät he ja sanoivat: "Se on
aave", ja huusivat pelosta.
27. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa
turvallisella mielellä, minä se olen; älkää
peljätkö".
28. Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä,
Herra, niin
käske minun tulla tykösi vettä myöten".
29. Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos
venheestä ja käveli
vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.
30. Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi
vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta
minua".
31. Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi
hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi
epäilit?"
32. Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli.
33. Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat:
"Totisesti
sinä olet Jumalan Poika".
34. Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin.
35. Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät
he
sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä
tuotiin kaikki
sairaat.
36. Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen
vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat,
paranivat.
|